Uskovan äidin merkitys

1. Samuelin kirja 1-2

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 14.5.2017

Israelin historiassa oli alkamassa uusi vaihe. Vaikka 1. Samuelin kirja alkaa kuvauksella Elkanasta, keskeisin henkilö on aluksi kuitenkin Hanna, jonka pojasta tuli Israelin historian viimeinen tuomari. Hän asetti virkaansa Israelin ensimmäiset kuninkaat, Saulin ja Daavidin. Kirjoittaja on kiinnostunut todellisten ihmisten todellisista ongelmista. Hän ei aloita kuvaamalla maan johtavia miehiä, vaan kuvaamalla yhtä naista, jolla ei ole merkittävää asemaa ja joka kärsii hedelmättömyydestä.

Lapsettomuus voi olla nykyisinkin vaikea asia. Erityisen kivulias asia se oli muinaisissa kulttuureissa, joissa nainen nähtiin ennenkaikkea puolisona ja äitinä. Tilanne ei ollut helppo Hannalle. Moniavioisuuteen liittyi jännitteitä. Vaikka hänen miehensä Elkana rakasti Hannaa, Peninna, tuo toinen vaimo, piikitteli häntä. Ja se koski. Ja tätä tapahtui toistuvasti. Hanna ei kyennyt syömään pyhää ateriaa, koska hänen sydämensä oli murtunut. Hän meni pyhäkköön rukoilemaan.

Hanna pyysi hartaasti poikaa. Hän tahtoi luovuttaa pojan Herralle. Hanna antoi lupauksen, että poika tulee olemaan nasiiri, Herralle erotettu, läpi elämänsä. Mooseksen laissa oli säädetty Herralle pyhitetyistä nasiireista mm. seuraavaa, 4. Moos. 6:5: Niin kauan kuin lupaus on voimassa, ei partaveitsi saa koskea nasiirin tukkaa eikä partaa. Koko sen ajan, jonka hän on vihkiytynyt Herran nasiiriksi, hän on pyhä ja hänen on sen tähden annettava hiustensa kasvaa vapaasti.

Pappi Eli oli tilanteessa aluksi tahditon. Hän luuli Hannan olevan humalassa. Tämä kertoo siitä, että hän oli ilmeisesti joutunut kohtaamaan sen kaltaista aimmin. Hanna oli kuitenkin vilpitön ja kun Eli näki tilanteen oikein, hän toimi lopulta oikein.

Rukouksen myötä Hannan olemus muuttui. Vaikka ulkoisesti asiat näyttivät säilyivän ennallaan, sisäisesti Hanna koki nyt iloa ja sisäistä varmuutta. Hän oli levossa ja rauhassa. Hän koki, että Jumala oli kuullut hänen rukouksensa. Herra Sebaot, hepreaksi Jahve Tsevaot, tarkoittaa sotajoukkojen Jumala. Herran sotajoukot koostuvat niin enkeleistä kuin ihmisistä. Hänen voimansa on rajoittamaton.

Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Äiti antoi pojalleen nimen Samuel, mikä voi tarkoittaa ”Jumala on kuullut”. Antamalla tämän nimen pojalleen, Hanna todisti rukouksia kuulevasta Jumalasta. Vieroittaminen tapahtui muinaisessa Lähi-Idässä verrattain myöhään. Oli harvinaista vieroittaa lapsi ennen kolmatta ikävuotta. Samuel saattoi olla viiden ikäinen tai hieman sitäkin vanhempi, mutta oli silti pieni poika, kun hän jäi Herran huoneeseen. Vaikuttaa siltä, että tuo poika oli omaksunut Jumalan palvelemisen luonnollisena osana elämää jo äidinmaidossa.

Hanna toi rakkaudesta poikaansa joka vuosi hänelle uudet vaatteet, kun poika kasvoi. Siilon papeilla oli lievästi sanoen ongelmia Herralle antautumisen suhteen. Hannan ja Samuelin kiitollinen ja omistautunut Jumalan palveleminen oli aikamoinen kontrasti Elin poikien itsekkäälle omaneduntavoittelulle ja väärinkäytöksille. Myös tänään Herran seurakunnan viralliset edustajat voivat pettää Herran kansan odotuksia. Olemme ainoastaan ihmisiä. Sen ei kannata antaa kuitenkaan vaikuttaa omaan jumalasuhteeseen. Jumala voi nostaa uuden sukupolven johtajia vaatimattomistakin lähtökohdista, kuten hän teki Samuelin kohdalla. Oleellista on palvella Herraa ehyellä sydämellä.

Äidillä voi olla todella suuri rooli lapsensa elämänsuuntaa ajatellen. Samuelista tuli se mies, joksi hän kasvoi, paljolti äitinsä vilpittömän uskon vuoksi. Hänestä tuli merkittävä tuomari ja profeetta Israelissa. Tuomarit olivat karismaattisia kansanjohtajia, joilla oli niin sotilaallista kuin hallinnollista vastuuta. Profeetat olivat Jumalan puhemiehiä ja -naisia, heidät oli kutsuttu välittämään Jumalan sanomaa ihmisille. Samuel sai kuulla Jumalan äänen ja vastata Jumalan kutsuun.

Historiassa uskovan äidin merkitys on toistunut yhä uudelleen ja uudelleen. D. L. Moody, joka oli yksi merkittävimmistä 1800-luvun amerikkalaisista evankelistoista, on sanonut: ”Rukoileva äiti jättää lapseensa elinikäisen vaikutelman.”