Vaikeuksien kautta kohti voittoa

Suomen Viikkolehti 45/2014

Juha Mikkonen on 32-vuotias teologian opiskelija Hangosta.

– Vanhempani ovat luterilaisia. He eivät ole olleet kovin aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa, mutta kunnioittavat kyllä kristinuskoa. Lapsuuttani Savossa Leppävirralla varjosti isäni alkoholin käyttö ja äitini mielenterveysongelmat. Minua myös kiusattiin koulussa.
Juha tuli uskoon vuonna 1999 Kuopion helluntaiseurakunnan nuortenillassa.
– Siitä lähtien olen kokenut kutsumusta hengelliseen työhön.

Nuorikin voi masentua

Uskoontulonsa aikoihin lukioikäisenä Juha sairastui masennukseen.
– Masentuneena minusta tuntui siltä, etten saa käytyä lukiota loppuun enkä kykene työelämään. Minulla oli kuitenkin halu toipua ja kävin terapiassa. Oli helpottavaa puhua vaikeista kokemuksistani. Terapeuttini ei ollut uskovainen, mutta hän oli kypsä ja arvoiltaan terve mies.
Terapeutti osasi kysyä olennaisia kysymyksiä. Häneltä Juha sai myös hyviä näkökulmia asioihin.
– Terapian lopussa terapeuttini sanoi, että toipumiseni oli edennyt ihanteellisesti. Toipumiseni kannalta tärkeää oli myös vanhempieni, sisarusteni ja ystävieni tuki.
Lukiosta valmistuttuaan Juha opiskeli kiinteistönhoitajaksi ammattikoulussa.
– Halusin silloin henkisesti kevyen ammatin. Kiinteistönhoitajan työn lisäksi toimin myös suntiona Leppävirran evankelis-luterilaisessa seurakunnassa.

Ystävät kannustivat  opiskelemaan

Juhan ystävät niin helluntaiseurakunnasta kuin luterilaisesta seurakunnasta kannustivat Juhaa hakeutumaan teologiseen koulutukseen. Myös diakoniseen koulutukseen häntä rohkaistiin.
– Olin ollut aktiivisesti mukana seurakunnallisessa vapaaehtoistoiminnassa. Hengellisen työn sanottiin sopivan minulle. Myös lähisukulaiset suhtautuivat myönteisesti haluuni opiskella.
Juha haaveili opinnoista Suomen teologisessa opistossa jo vuosia ennen kuin haki sinne opiskelijaksi.
– Opiskeluaikanani liityin Suomen Vapaakirkkoon. Kuulun tällä hetkellä Raaseporin vapaaseurakuntaan. Vapaakirkko tuntuu kotoisalta. Olen ollut puoliksi helluntailainen ja puoliksi luterilainen — Vapaakirkko on tietyllä tavalla näiden kahden välimaastossa.
– Ehkä parasta opistossa on ollut yhteisöllisyys. On hienoa saada samanhenkisiä ystäviä. Myös Raamattuun keskittyvät ja kristinuskoon sitoutuvat kurssit ovat antaneet paljon.

Armon varassa on hyvä jatkaa

Uskon lisäksi tärkeitä asioita Juhalle ovat esimerkiksi läheiset, seurakunta, luonto, kirjat, musiikki ja liikunta.
– Harrastan muun muassa kitaransoittoa, laulua, musiikin kuuntelua, säveltämistä, lenkkeilyä ja kuntosalia. Osallistun säännöllisesti seurakunnan toimintaan.
– Luen melko paljon, enimmäkseen teologiaan liittyvää kirjallisuutta. Teen vapaaehtoista hengellistä työtä ja haaveilen teologian jatko-opinnoista.
Kristinuskossa Juhaa puhuttelee jatkuvasti Jumalan armo.
– En koe olevani millään tavoin kelvollinen Jumalan valtakuntaan enkä Hänen valtakuntansa työhön. Kyse ei kuitenkaan ole kelvollisuudestani tai kelvottomuudestani vaan Jumalan rakkaudesta, Kristuksen täytetystä työstä ja Pyhän Hengen elämää muuttavasta läsnäolosta.

SVL ja Juha Mikkonen