Vihastuminen

Matteus 5:21-26 KR38

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 5.3.2017

Minun täytyy sanoa heti alkuun, että tämä teksti on haastava. Se haastaa minua itseäni ja uskon, että se voi haastaa myös Sinua. Tarkoitukseni ei ole lyödä sanoillani ketään. Toisaalta en halua myöskään laimentaa Jumalan sanan opetuksia, koska silloin Jumalan sanan tarkoitus ei pääse täysin toteutumaan. Jumalan sana on kuin kaksiteräinen miekka ja voi viiltää joskus syvälle sydämeen. Jumalan tarkoitus on kuitenkin silloinkin hyvä. Hän haluaa auttaa meitä. Hänen sanansa haavoittavat mutta myös parantavat meitä.

Vihantunne ei ole aina pahasta. Se voi parhaimmillaan olla suojeleva tunne. Kun meitä tai meille tärkeitä ihmisiä kohdellaan väärin, kun meidän omia rajoja tai läheistemme rajoja rikotaan, on ihan normaalia kokea suuttumusta. On tervettä kokea vihantunteita esimerkiksi lasten hyväksikäytöstä tai terroristien hirmuteoista. Apostoli Paavali sanoo Efesolaiskirje 4:26: Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. On siis eri asia vihastua ja eri asia tehdä syntiä.

Raamatussa kerrotaan Jumalasta, joka aina välillä vihastuu meihin ihmisiin. Viha ei ole kuitenkaan Jumalan olemuksen olennainen ominaisuus. Raamatussa ei sanota ”Jumala on viha”. Siellä sanotaan ”Jumala on rakkaus”. Jos ei olisi olemassa pahaa, Jumala ei olisi vihainen. Mutta koska Jumala rakastaa meitä luotujaan, hän on vihainen, kun hänelle niin kovin tärkeät ihmiset kohtelee epäoikeudenmukaisesti ja julmasti toisiaan.

Suuttumus on mahdollista kanavoida vastuullisella tavalla. Vihan tunne voi antaa meille rohkeutta rakentavaan toimintaan. Mutta viha voi kuitenkin johtaa kovin helposti myös syntiin. Ihmisluonto on heikko. Siksi onkin yleensä hyvä antaa suuttumuksen tasaantua ennen toimintaa.

Kun Jeesus sanoo ”te olette kuulleet sanottavan, mutta minä sanon teille”, hän ei luo vastakkainasettelua Vanhan testamentin ja itsensä välille, vaan hän asettaa vastakkain fariseusten ja kirjanoppineiden traditiot ja oman arvovaltaisen Vanhan testamentin tulkintansa.

Käsky ”älä tapa” voidaan kääntää hepreasta myös ”älä murhaa”. Mooseksen laissa tietyistä rikoksista, kuten murhasta, langetettiin kuolemantuomio ja siellä on myös sodankäyntiin liittyviä jaksoja. En puutu tässä sen enempää kuolemantuomioon ja sotimiseen liittyviin eettisiin kysymyksiin, tyydyn ainoastaan toteamaan, että kristityillä on erilaisia käsityksiä kuolemantuomion sallimisesta ja oikeutetusta sodasta.

Joka tapauksessa Jeesus opetti, että se, että emme murhaa, ei ole vielä oikeaa käskyn täyttämistä. Jeesuksen mukaan vihanpito ja loukkaavat sanat rikkovat lain henkeä vastaan. Käskyn oikeaa täyttämistä on elää rauhassa, ei riidoissa, toisten kanssa ja olla hyväntahtoinen, ei pahantahtoinen.

”Tyhjänpäiväinen” tulee aramean sanasta ”raka”. Tässä Kirkkoraamattu vuolta 92 kääntää ihan hyvin ”senkin hölmö”. Ajatus voitaisiin kääntää myös ”olet idiootti”. Sanalla ilmaistaan toisen ihmisen ajattelukyvyn halveksuntaa. Kreikan sanalla mōros, hullu, ilmaistiin toisen ihmisen luonteeseen ja persoonaan kohdistuvaa halveksuntaa. Sanat itsessään eivät ole tässä se ongelma - ystävyyteen voi kuulua hyväntahtoista leikinlaskua, joka sisältää nimittelyä. Ongelmana on toisen ihmisen mitätöinti ja hänen arvonsa kieltäminen. Vihaisten sanojen tarkoituksena on satuttaa toista.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö konfrontointi, eli vastaanasettuminen, olisi joskus tarpeen. Erimielisyydet täytyy nostaa esiin. Totuus on tärkeämpää kuin epäaito sopu. Aikuisuuteen kuuluu krititiikin antaminen ja kritiikistä oppiminen. Jeesus osoitti itsekin suuttumusta ja nimitteli fariseuksia ja kirjanoppineita mm. sokeiksi oppaiksi. Mutta hän oli vihainen ihmisten synnin ja epäoikeudenmukaisen toiminnan vuoksi, ei narsistisen loukkaantumisen vuoksi. Meidän muiden kohdalla kyse on aika usein henkilökohtaisesta mielipahasta, siitä että juuri minua on loukattu.

Jeesus ei tarkoittanut sitä, että vihaiset sanat olisi yhtä paha asia kuin murha. Mutta murhan taustalla on vihanpito. Tässä ei nähdäkseni kuvata niinkään asteittain kovenevia rangaistuksia, vaan sitä, että käskyä ”älä tapa” ei olla vielä sillä perusteella noudatettu, että verta ei olla vuodatettu. Jeesus käytti usein opetuksessaan hyperbolaa, eli tahallista liioittelua, tehdäkseen asiansa selväksi. Inhimillinen tuomioistuin ei tietenkään voi tuomita ihmistä sisäisestä kokemuksesta. Suuri neuvosto, Sanhedrin, oli juutalaisten korkein oikeus. Jeesus käytti tässä sanaa ”Gehenna”, joka käännetään sanoilla ”helvetin tuli”. Gehenna tarkoittaa Hinnomin laaksossa olevaa kaatopaikkaa, jossa poltettiin roskia. Paikannimestä tuli kiertoilmaus iankaikkiselle rangaistukselle.

Vaikka siitä vihanpidosta ei nyt joutunut ihan oikeasti vielä oikeuden eteen, Jeesus kuitenkin opettaa että moraali lähtee jo sisäisestä suhtautumisesta toisiin. Hän muistuttaa meitä siitä, että Jumala näkee ja tietää kaiken ja että me olemme vastuussa asenteistamme, puheistamme ja toimistamme.

Jeesus otti kaksi esimerkkiä aikansa ihmisten elämästä. Toisen hän otti temppelin jumalanpalveluksesta, toisen oikeudenkäynnistä syytetyn näkökulmasta. Hän sanoi, että on parempi sopia välit yhteisöön kuuluvan lähimmäisen kanssa, kuin tulla Jerusalemin temppeliin uhraamaan Jumalalle. Jeesus varoitti myös siitä, että ei ole aina viisasta viedä asioita oikeuteen asti. Mikäli antiikissa tuomitulla ei ollut varaa maksaa, hän joutui vankeuteen. Vankilassa on hyvin vaikeaa hankkia tuloja, joten ilman hyväntahtoista ystävää tai sukulaista, velkaa oli mahdoton maksaa.

Voisimme soveltaa tätä nykyaikaan siten, että on parempi sopia välit toisten kristittyjen kanssa, kuin käydä kirkossa jumalanpalveluksessa. Ja että on järkevämpi sovitella toisen osapuolen kanssa ennen oikeudenkäyntiä, kuin hävitä tapaus käräjillä. Anglikaanipappi Nicky Gumbel, joka toimi ennen pappisuraa lakimiehenä on sanonut: ”Näin monia tapauksia, joissa molempien osapuolten kannalta olisi ollut parempi selvitellä asiat ilman tuomareita.”

Vihanpito voi johtaa ystävyyssuhteiden, avioliittojen ja perheiden särkymiseen, sekä monelaisiin ongelmiin yhteisöissä. Kaunat ihmissuhteissa vaikuttavat myös meidän jumalasuhteeseen. Meidän on siksi elintärkeää selvitellä välimme toisten kanssa. Edesmennyt kirkkokunnanjohtajamme Erkki Verkkonen on sanonut: ”Kuinka voimme odottaa, että ihmiset uskovat julistukseemme sovituksesta, ellemme itse elä sovinnossa keskenämme?” Hän puhui viisaita sanoja.

Meidän tulee pyrkiä sovintoon silloin, kun me olemme itse loukanneet toisia ja myös silloin, kun toiset ovat loukanneet meitä. Meidän tulee pyytää anteeksi Jumalalta ja myös toisiltamme aina kun siihen on tarvetta. Ja meidän on tärkeää antaa anteeksi. Anteeksianto on prosessi. Se alkaa siitä, että tahdomme antaa anteeksi. Puhuminen yleensä auttaa, kunhan meillä vain on hyvää tahtoa toisiamme kohtaan.