Jeesus ja Vanha testamentti

Matteus 5:17-20

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 12.2.2017

Kuten muitakin Raamatun kirjoituksia, myös Vuorisaarnaa tulee lähestyä sen historiallisesta ja kulttuurisesta taustasta käsin. Jeesus Nasaretilainen oli ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen mies. Kun ymmärrämme hänen aikansa ihmisten ajattelua, voimme käsittää paremmin myös hänen opetuksiaan.

Kun luemme kirjoituksia, meidän on hyvä välttää lukemasta omia käsityksiämme sisälle teksteihin. Tarkoitus on löytää tekstien alkuperäinen merkitys. Kun ymmärrämme mitä tekstit merkitsivät ensimmäisille lukijoille ja kuulijoille ja mitä kukin raamatunkirjoittaja halusi heille sanoa, voimme soveltaa kirjoituksia vastuullisesti myös omaan aikaamme. Raamattua on tärkeää tulkita tasapainoisesti ja kokonaisuutena.

Jeesus viittaa sanoilla laki ja profeetat Vanhaan testamenttiin. Vanha testamentti oli Jeesuksen ja varhaisten kristittyjen Raamattu. Mitä muuta voimmekaan sanoa Herramme Jeesuksen asenteesta Vanhaan testamenttiin, niin ainakin se on selvää, että Jeesuksella oli korkea käsitys Vanhasta testamentista. Jeesus piti kirjoituksia luotettavina, totuudellisina, arvovaltaisina ja Pyhän Hengen inspiroimina. Hän sanoi, ettei niistä katoa edes jod, joka on pienin heprean kirjain, eikä ainoakaan piirto. Piirrot erottavat joitakin heprean kirjaimia toisistaan. Vanhassa testamentissa on toki haastavia ja vaikeammin tulkittavia kohtia. Kuitenkin meillä tulee olla tulkinnallisista haasteista ja vaikeuksista huolimatta kunnioittava perusasenne Vanhaan testamenttiin. Kyseessä on Jumalan ilmoitus. Näin seuraamme Jeesuksen esimerkkiä.

Mikäli haluamme ymmärtää oikein Jeesusta ja Uutta testamenttia, meidän on välttämätöntä tuntea myös Vanhaa testamenttia. Jeesus toimi ja opetti Vanhan testamentin pohjalta. Hän ajatteli, että Vanhan testamentin kirjoittajat puhuivat hänen persoonastaan ja tehtävästään. Jeesus torjui ajatuksen siitä, että hän tekisi tyhjäksi Vanhan testamentin. Hän ei tullut kumoamaan tai siirtämään syrjään Raamatun opetuksia. Jeesus tuli täyttämään tai toteuttamaan sen mitä Vanhassa testamentissa kirjoitettiin.

Joskus kuulee sanottavat, että Vanha testamentti on armoton ja Uusi testamentti on täynnä rakkautta. Tämä ei ole ihan totta. Myös Vanhassa testamentissa puhutaan Jumalan armosta ja rakkaudesta ja myös Uudessa testamentissa puhutaan Jumalan vihasta ja tuomiosta. Vanha testamentti kattaa noin ¾ Raamatusta. Uutta testamenttia on joskus kutsuttu Vanhan testamentin kommentaariksi eli selitysteokseksi. Kirkkoisä Aurelius Augustinius (354-430) määritteli Vanhan ja Uuden testamentin välisen suhteen seuraavasti: ”Uusi testamentti on kätkettynä Vanhassa testamentissa. Vanha testamentti avautuu Uudessa testamentissa.”

Yksi tapa nähdä Vanhan ja Uuden testamentin välinen suhde on pelastushistoriallinen näkökulma. Jeesus ei aloittanut tyhjästä, vaan hänen toimintansa taustalla oli Vanhan testamentin suuri kertomus Jumalan ja ihmisten välisestä suhteesta.  Jumala kuvataan Luojana ja ihminen langenneena olentona, jota Jumala ei kuitenkaan ole hylännyt. Jumala toimi historiassa. Hän solmi liittoja, eli sopimuksia, valitsemiensa ihmisten kanssa. Hän valitsi patriarkat ja Israelin kansan, hän teki valitun kansan parissa voimallisia tekoja, hän johdatti Israelia ja hän opetti itsestään lisää kansalleen. Uusi testamentti jatkaa tätä kertomusta. Tästä kertomuksesta käsin ymmärrämme Jeesuksen ainutlaatuista identiteettiä luvattuna Messiaana ja Jumalan Poikana sekä Jeesuksen toimintaa Israelin uudistajana ja koko maailman Pelastajana.

Toinen tapa tarkastella Vanhan ja Uuden testamentin välistä suhdetta on lupausten ja täyttymyksen näkökulma. Vanhassa testamentissa Jumala lupaa messiaanisen pelastuksen ajan. Uudessa testamentissa kuvataan näiden lupausten toteutumista Jeesuksen syntymässä, elämässä, opetuksissa, teoissa, persoonassa, ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa sekä hänen paluussaan maanpäälle. Jeesus täytti myös Vanhan testamentin eettiset periaatteet, Jumalan lain. Hän toteutti aina elämässään Isänsä tahtoa.

Jeesus täytti ne profetiat ja esikuvat, joita Vanha testamentti sisältää koskien häntä. Mooseksen laissa oli määrätty uhritoimitukset. Asia voi tuntua meistä aika vieraalta, mutta eläinten uhraaminen oli hyvin tavallinen toimenpide muinaisessa maailmassa. Usein uhrilihaa myös syötiin, joten lihaa saatettiin käyttää samalla ruokana. Vanhan testamentin aikaan ajateltiin, että teurastettava eläin, tapettiin ihmisen puolesta. Ihmisen syyllisyys sovitettiin, tai peitettiin. Vanhan testamentin uhrit kuvasivat sitä uhria, jonka Jeesus antoi ristillä, kun hän sovitti meidän jokaisen ja koko ihmiskunnan synnit. Hänet surmattiin meidän sijastamme. Jeesuksen uhri oli täydellinen ja kertakaikkinen. Muuta uhria syntien sovitukseksi ei ole olemassa eikä sellaista tarvita. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että Vanhan liiton uhrit olivat varjokuva siitä, mikä on totta Kristuksessa. Jeesus täytti uhrien kuvaaman todellisuuden ja toi täyden anteeksiannon.

Kun Jeesus puhuu pienimmän käskyn rikkomisesta, hän ei todennäköisesti viittaa tässä Vanhan testamentin lakiin, vaan omiin opetuksiinsa, taivasten valtakunnan käskyihin, jotka hän, valtakunnan Kuningas ja hallitsija, antaa meille alaisilleen. Vuorisaarnassa Jeesus antaa tavallaan valtakuntansa perustuslain. Jeesus tekee tässä eron tärkeämpien ja vähemmän tärkeiden käskyjen välillä. Mutta pieninkin käsky tulee kuitenkin itse Herralta. Taivasten valtakunnassa suuruutta mitataan sillä, olemmeko Kristuksen käskyille kuuliaisia.

Jeesus toi uuden messiaanisen aikakauden, johon Vanha testamentti viittasi. Tässä uudessa ajassa jotkin asiat ovat toisin kuin ennen. Jeesus saattoikin sanoa, ettei se saastuta, mitä ihminen syö, vaan mitä hän puhuu, vaikka Mooseksen laissa olikin annettu ruokamääräyksiä. Lähetyskäskyssä Jeesus käskee meitä opettamaan hänen käskyjensä noudattamista, ei Mooseksen lain jokaista määräystä.

Kirjanoppineet ja fariseukset laskivat, että laissa on 248 käskyä ja 365 kieltoa. He pyrkivät noudattamaan tarkasti näitä kaikkia. Jeesuksen ajan juutalaisuus ei kuitenkaan edustanut useinkaan Vanhan testamentin uskollista tulkintaa ja noudattamista. Kirjanoppineet ja fariseukset olivat taipuvaisia legalismiin, eli lakihenkisyyteen. He lisäsivät omia sääntöjä, jotka olivat toisinaan Vanhan testamentin alkuperäisen ajatuksen ja tarkoituksen vastaisia.

Jeesus joutui konfrontoimaan, eli asettautumaan näitä käsityksiä vastaan. Jeesus palautti keskustelun lain ja profeettojen alkuperäiseen merkitykseen ja myös Vanhan testamentin messiaaniseen tulkintaan. Esimerkiksi sapatista oltiin tehty työläs noudattaa. Rabbit olivat laatineet koko joukon sääntöjä, joita piti noudattaa, ettei vain vahingossa rikottaisi käskyä olla tekemättä työtä. Jeesus sanoi, ettei sapatin tarkoitus ollut tehdä elämästä vaikeaa, vaan Jumala tarkoitti sapatin vieton ihmisille levoksi ja virkistykseksi.

Toisaalta kirjanoppineet ja fariseukset höllensivät lain vaatimuksia, jotta lain noudattaminen olisi vähemmän haastavaa. He näkivät kyllä murhan ja aviorikoksen kiellettynä, mutta Jeesus sanoi, että jo loukkaavat sanat ja himoitsevat katseet rikkovat lain henkeä. He rajoittivat vannomisen sitovuuden ainoastaan valoihin, joissa mainitaan Jumala, mutta Jeesus sanoi, että puheissaan tulee olla luotettava myös ilman valaa. He tulkitsivat käskyn rakastaa lähimmäisiä koskevan ainoastaan toisia juutalaisia, mutta Jeesus sanoi, että lähimmäisiä tulee rakastaa ilman rodullisia ja uskonnollisia rajoituksia. He opettivat, että on oikein kostaa samalla mitalla, mutta Jeesus sanoi, ettei tule kostaa, ettei saa ottaa oikeutta omiin käsiinsä ja toimia ilman oikeudenkäyntiä. He ajattelivat, että mies voi hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa, mutta Jeesus sanoi, että mies ei saa hylätä vaimoaan mistä syystä tahansa.

Jeesus sanoi, että hänen seuraajiensa vanhurskauden tulee olla suurempi kuin kirjaoppineiden ja fariseusten. Kyse ei ole vain ulkoisesta ja muodollisesta kuuliaisuudesta lain kirjaimelle, vaan kyse on syvemmästä asiasta, sydämen muutoksesta, sisimmän uudistumisesta.

Jeremia 31:33-34: Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ”Oppikaa tuntemaan Herra!” Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.

Hesekiel 36:26-27: Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. 

Suurempi vanhurskaus ei onnistu omin voimin, vaikka yrittäisimme kaikkemme. Kyse onkin uudestisyntymisestä ja Jumalan Hengessä elämisestä. Uudistisyntyminen on Jumalan valtakuntaan sisälle astumista. Siinä meille lahjoitetaan Pyhä Henki ja Jumala uudistaa meidät.

Jeesus noudatti aina Isänsä tahtoa. Me emme aina noudata kaikessa Jumalan tahtoa. Jeesus oli synnitön. Me olemme syntisiä. Jeesuksen opetusten äärellä käsitämme oman hengellisen vararikkomme. Vanhurskaus annetaankin lahjaksi hengessään köyhille uskon kautta. Jeesus täytti lain meidän puolestamme ja kantoi meidän rikkomustemme rangaistuksen. Kun uskomme Jeesukseen, Jumala ei lue meille syyksi meidän syntejämme. Ne luettiin Jeesuksen syyksi. Hän otti meidän syntimme kannettavakseen ristillä. Hän vuodatti pyhän verensä meidän tähtemme. Hän kuoli, jotta me saamme elää.

Jumalan tarkoitus on myös se, että me anteeksisaaneina saamme kasvaa hänen tahtonsa tuntemisesssa ja opimme noudattamaan hänen opetuksiaan. Pyhitys tapahtuu Pyhän Hengen uudeksiluovan työn seurauksena. Hän tekee meidät hengellisesti eläviksi ja antaa meille voimaa elää uutta ylösnousemuselämää. Vaikka emme täysin yllä koskaan tässä ajassa Vuorisaarnan ja Kristuksen esikuvan mittaan, ne näyttävät meille kuitenkin suuntaa, jota kohti saamme yhdessä kasvaa ja pyrkiä.