Suolana ja valona

Matteus 5:13-16

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 5.2.2017

Yhteiskunnassamme on vallalla ajatus, että kansamme paras tulee taloudellisesta menestyksestä, joka mahdollistaa yksilön ja yhteisön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnnin. Tässä on toki myös perää, mutta perimmäiset ongelmamme ovat kuitenkin vielä syvemmällä, kuin vähävaraisuudessa tai puutteellisessa koulutuksessa tai kasvatuksessa tai sosiaalisessa tuessa. Ongelmamme ovat syvimmiltään hengellisiä ja moraalisia. Olemme todistaneet viime vuosikymmeninä länsimaissa ja myös meillä Suomessa voimakasta sekularisaatioprosessia eli maallistumiskehitystä. Tämä tarkoittaa sitä, että kristittyjen todistuksella on entistä suurempi merkitys kulttuuripiirissämme ja maassamme.

Tarvitsemme sellaisen tarkoituksen ja päämäärän elämällemme, joka ei raukea tyhjiin edes väistämättömän kuoleman edessä. Tarvitsemme ratkaisun meitä jäytävään syyllisyyden ongelmaan. Tarvitsemme myös yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta. Seurakunnalla on annettavaa yhteiskunnalle ja ihmisyksilöille, sillä ainoastaan Jumalalla on lopullinen vastaus elämän tarkoituksen, syyllisyyden, katoavaisuuden ja syvimmän yhteyden kokemisen suhteen.

Vuorisaarna alkaa autuaaksijulistuksista, joissa kuvataan Jeesuksen opetuslasten luonnetta. Kristitty ei kaipaa vanhurskautta nälkäisesti ja janoisesti ainoastaan yksikseen, vaan myös yhteisön keskellä. Kristinusko ei ole ainoastaan yksityinen asia, vaan myös julkinen asia. Jeesus puhuu seuraajiensa tehtävästä olla hänen todistajiaan maailmassa. Hän kuvaa tätä tehtävää kahdella metaforalla eli kielikuvalla. Suola ja valo kuvaavat opetuslasten vaikutusta maailmassa. Suola ja valo vaikuttavat ympäristöönsä.

Suola ehkäisee pilaantumiselta, valo valaisee pimeässä. Seurakunta voi estää pahuuden vaikutusta ja tuoda esiin Jumalan valoa rukouksin, sanoin ja käytännön teoin. Kristitty teologian professori Alister McGrath (1953-) on sanonut: "Kristityt eivät saa vetäytyä kotoisiin kerhoihin tai turvasatamiin. Meidät on kutsuttu olemaan maailman suolana ja valona - tuomaan yhteisöihimme pelastusta, muutosta ja uudistusta."

Aikana ennen pakastinta suolaa käytettiin erityisesti lihan säilömiseen. Kristinusko voi varjella yhteiskuntaa turmeltuneisuudelta. Seurakunta voi estää tai ainakin hidastaa sosiaalista ja moraalista rappeutumista. Suolan täytyy säilyttää suolaisuutensa. Ruokasuola, eli natriumkloridi (NaCl), pysyy kyllä itsessään ruokasuolana, mutta siihen voi tulla epäpuhtauksia, kuten muita mineraaleja. Silloin siitä ei ole enää hyötyä säilöntään. Antiikissa kadut toimivat roskiksena, mihin sekoittuneen suolan tallaaminen viittaa.

Kristittyjen vaikutus yhteiskunnassa perustuu siihen, että kristityt ovat kutsuttu olemaan erilaisia kuin ympäröivä yhteiskunta. Kristityt ovat kutsutut heijastamaan Kristuksen luonnetta ympärilleen. Erilaisuuden lisäksi kristittyjen vaikutus perustuu läsnäoloon yhteisössä. Ainoastaan olemalla läsnä voimme vaikuttaa, kuten suola ruoassa. Meitä ei kutsuta eristäytymään kristilliseksi alakulttuuriksi, vaan osallistumaan yhteiskunnan elämään.

Kristityt ovat kutsutut elämään kristittyinä ihmisten keskellä. Meitä kutsutaan elämään Jumalan valtakunnan arvoja todeksi. Meitä kutsutaan seuraamaan Jeesusta ja tekemään hyvää. Meitä kutsutaan puolustamaan totuutta ja edistämään oikeudenmukaisuutta, hyvyyttä, ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia työpaikoilla, koulussa, perheen, ystävien ja suvun parissa, armeijassa, harrastustoiminnassa, internetissä sekä politiikassa, kaikkialla missä kohtaamme ihmisiä. Meitä kutsutaan lievittämään ihmiskunnan hätää ja kärsimystä lähellä ja kaukana. Meitä kutsutaan sosiaaliseen vaikuttamiseen, rakentamaan parempaa tulevaisuutta kaikille. Meitä kutsutaan myös suojelemaan eläimiä ja luontoa, pitämään huolta luomakunnasta.

Seurakunnan lisäksi erityisesti valtio ja perhe ovat myös instituutioita, jotka voivat rohkaista hyvään ja ehkäistä pahaa. Yksikään valtio tai perhe ei ole täydellinen. Huonokin hallinto on parempi kuin anarkia. Ongelmainenkin perhe on parempi kuin heitteillejättö. Tiedämme, että seurakuntakaan ei ole täydellinen, vaan hyvin vajavainen. Seurakunta voi kuitenkin parhaillaan toimia yhteistyössä järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa ihmisten parhaaksi ja olla myös tukemassa avioliittoja ja perheitä sekä osallitua lasten ja nuorten kasvatustyöhön.

Yöllä on pimeää. Nykyisinkin pilvinen yö on valoton kun ollaan poissa asutuskeskuksista. Kaupungin valo toi valoa pimeään ja näkyi kauas jo aikana ennen sähkövalaistusta. Jeesuksen aikana käytettiin yleisesti oliiviöljylappuja. Valon täytyy saada loistaa huoneessa, jotta siitä on apua. Pienikin valo tuo toivoa ja turvaa pimeään. Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. (Johannes 8:12)

Maailma on pimeä paikka, siksi se tarvitsee valoa. Seurakunta on maailman valo, kun se heijastaa Kristuksen valoa. Kristus rohkaisee meitä loistamaan hänen valoaan. Lastenlaulussa ”Valo pieni mulla on” sanotaan: ”Kiusaaja tahtoisi valon sammuttaa, valon pienenkin, valon pienenkin. Piilottaa sitä ei saa milloinkaan – valo pienikin saa pimeän katoamaan.”

Kun toimimme ja puhumme Jumalan tahdon mukaisesti, todistamme sanoin ja teoin kristillisestä uskosta, edustamme Jeesusta maailmalle. Evankeliointi ja diakonia, lähetystyö ja auttaminen, julistaminen ja laupeudenharjoittaminen kuuluvat yhteen.

Kristityt ovat työskennelleet historian saatossa paitsi evankeliumin leviämisen myös mm. vankiloiden parempien olojen, orjuuden lakkauttamisen ja lapsityövoiman kieltämisen sekä paremman sairaanhoidon ja orvoista huolehtimisen puolesta.

Kaikki auttaminen on tärkeää, mutta kristittyinä meidän tulee muistaa että ihmisten tarpeet ovat paitsi fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia, myös hengellisiä. Kun ihminen saa tulla uskoon ja muuttua uudestisyntymisen seurauksena, Jumala uudistaa hänet sisäisesti. Silloin hän saa elämäänsä suuremman avun ja voiman, kuin mitä yksikään toinen ihminen voi hänelle antaa. Siksi evankeliumin julistaminen on aina tärkeää. Meitä kutsutaan julistamaan Kristuksen evankeliumia kaikille ihmisille.

Meitä Jeesukseen uskovia kutsutaan tulemaan siksi ja olemaan sitä, mitä me todellisuudessa jo olemme Kristuksessa. Kun seuraamme Vuorisaarnan opettamaa elämäntyyliä, vaikkakin vajavaisesti ja välillä kompastellen, saamme kokea suurempaa Jumalan siunausta ja tuoda enemmän kunniaa hänelle. Silloin olemme myös todellisena apuna maailmalle.

Kun ihmiset käsittävät, että kyse on Jumalan rakkaudesta ja siitä, mitä hän saa aikaan, he eivät ylistä hyvistä teoista meitä, vaan Taivaallista Isäämme, jolle kaikki ylistys, kiitos ja kunnia kuuluu. Kristus on paitsi esikuvamme ja opettajamme, myös aina läsnäoleva rohkaisijamme, voimamme lähde ja suuri esirukoilijamme. Emme ole koskaan yksin. Jeesus on antanut meille Pyhän Henkensä ja luvannut olla kanssamme, ei joka toinen päivä, vaan joka päivä maailman loppuun asti.