sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Jeesus ja Nikodemos

Johannes 3:1-21

Puhe Viitasaaren helluntaisrk:lla su 27.5.2018

Nikodemos oli fariseus ja juutalaisten suuren neuvoston, Sanhedrinin, jäsen, koulutettu ja vaikutusvaltainen mies. Hän oli aikansa oppineita ja tunsi kirjoitukset. Hän ei ollut vielä Jeesuksen opetuslapsi, mutta oli kiinnostunut Jeesuksesta Jeesuksen tekemien merkkien vuoksi. Meidän on hyvä pitää mielessä, että Raamatun sisältämät puheet ja keskustelut ovat tiivistelmiä, kuten muissakin antiikin läheissä. Puheet ja keskustelut ovat voineet kestää jopa tunteja, meille kerrotaan pääkohdat.

Nikodemos tuli Jeesuksen luo yöllä. Silloin oli rauhallisempaa keskustella. Jotkut selittäjät näkevät tässä myös viittauksen Nikodemoksen hengelliseen tilaan, hän ei vielä uskonut maailman valoon, Jeesus Messiaaseen. Toiset näkevät asian myös siten, että Nikodemos ei halunnut keskustella Jeesuksen kanssa julkisesti vielä tässä vaiheessa.

Vaikka Jeesus ei ollut käynyt rabbiinisia kouluja, Nikodemos puhutteli Jeesusta kohteliaaseen sävyyn rabbina. Hän käyttää me-muotoa, viitaten siihen, että hän puhui itsensä lisäksi myös muiden fariseusten ja/tai suuren neuvoston jäsenten puolesta. Hän aloitti ”me tiedämme kuka olet, olet Jumalan lähettämä opettaja, sillä teet tunnustekoja”.

Jeesuksen vastaus oli haastava. Hän sanoo aivan kuin: ”Ei Nikodemos, sinä et vielä tiedä kuka todella olen. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Totisesti totisesti on alkutekstissä ”aamen, aamen”. Normaalisti sanaa aamen käytettiin rukouksen tai opetuksen vahvistamiseksi. Toisto vahvisti ennestään asiaa. Jeesus puhui näin omalla arvovallallaan vetoamatta muihin auktoriteetteihin.

Nikodemos vastasi kysymyksellä: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?” Meidän on syytä muistaa, ettei Nikodemos ollut yksinkertainen työlainen, kuten osa Jeesuksen opetuslapsista oli, vaan älymystöön kuuluva yläluokan jäsen. Hän saattoikin tarkoittaa kysymyksellään enemmän ”olen liian vanha muuttumaan uudeksi” kuin kirjaimellisesti kuvaamaansa mahdotonta fyysistä tapahtumaa. Tai hän saattoi yksinkertaisesti sanoa: ”Jeesus, tuo mitä puhut on järjetöntä.”

Juutalaiset fariseukset uskoivat, että viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa kaikki juutalaiset, paitsi luopiot, pääsevät Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoi, että Jumalan valtakuntaan synnytään uudesti,  ylhäältä, vedestä ja hengestä. Raamatunselittäjät ovat tulkinneet Jeesuksen mainitseman veden erilaisin tavoin. Sen on nähty viittaavan mm. luonnolliseen syntymään, Johanneksen kasteeseen tai kristilliseen kasteeseen. Vesi voi kuitenkin hyvinkin kuvata tässä Jumalan Hengen työtä. Syntyä vedestä ja Hengestä tarkoittaisi siten yhtä kuin syntyä Hengestä. Jakeessa 6 ei mainitsa uudelleen vettä, vaan ainoastaan Henki. Myöhemmin evankeliumissa vesi on Pyhän Hengen vertauskuva.

Johannes 7:37-39 kertoo, miten Jerusalemissa lehtimajan: Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.

Jeesus otti vertauskuvan inhimillisestä kokemuksesta. Jeesuksen vertaus tuulesta on yhä ajankohtainen. Vaikka meteorologia on kehittynyt antiikin ajoista, emme edelleenkään näe tuulta paljaalla silmällä, mutta voimme kokea sen vaikutuksen. Samoin emme näe Jumalan Henkeä, mutta voimme kokea Hengen vaikuttavan. Sekä heprean sana ruach, että kreikan sana pneuma, voidaan kääntää sanoilla ”henki”, ”henkäys” ja ”tuuli”. Pyhän Hengen työssä on jotain todella salaperäistä, mysteeriä, mutta voimme kuitenkin havaita, kuinka hän muuttaa ihmistä. Kyse on ihmeestä.

Nikodemos oli edelleen ymmällä ja kysyi. "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nyt Jeesuskin käytti Nikodemoksen tavoin monikkoa. Jotkut raamatunselittäjät ajattelevat, että hän viittasi opetuslapsiinsa, mutta hän ehkä kuitenkin viittasi itse Jumalaan. Myöhemmin evankeliumissa keskustellessaan fariseusten kanssa Jeesus sanoi Joh. 817-19:17 ”Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt.” ”Missä sinun isäsi on?” he kysyivät. Jeesus vastasi: ”Te ette tunne minua ettekä Isääni. Jos tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni.”

Jeesus ehkä enemmän toteaa kuin ihmettelee, että Nikodemoksen tulisi kyllä tuntea asiaa arvostettuna Raamatun opettajana. VT:ssa nimittäin puhutaan Hengen vuodatuksesta ja hengellisestä uudistumisesta. Esimerkiksi profeetta Hesekiel kirjoittaa 36:25-28: Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.

Tämän maailman asioilla Jeesus viittasi varmaan hengelliseen uudistumiseen, jota Jumala vaikuttaa tämänpuoleisessa. Taivaaseen nouseminen viittaa Kristuksen taivaaseen astumiseen, joka tapahtui vasta ylösnousemuksen jälkeen. Kuitenkin evankelista Johannes kirjoittaa ylösnousemuksen jälkeisestä todellisuudesta käsin. Tämä tekee siten järkeä. Ihmisen Poika on nimitys, jota Jeesus käytti usein itsestään. Taustalla on Danielin näky. Käytän lainauksessa vanhaa kirkkoraamattua, koska se on tässä tarkempi.

Danielin kirja 7:13-14: Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. (KR33)

Käärmeen nostamisesta korkealle kerrotaan 4. Moos. 21:4-9: Kiertääkseen Edomin maan israelilaiset lähtivät Horinvuoren luota Kaislamerelle vievää reittiä. Matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!" Silloin Herra lähetti kansan kimppuun myrkkykäärmeitä, ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia. Kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: "Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta." Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: "Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon." Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.

Myöhemmin historiassa tuota pronssikäärmettä palvottiin. Se piti särkeä, etteivät ihmiset tekisi niin. Jeesus tarkoittaa koroittamisellaan ristinkuolemaansa ja kirkkauteensa palaamista. Jeesus määrittelee iankaikkisen elämän seuraavasti Joh. 17:3: Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

Ikuinen elämä on siis Jumalan tuntemista. Jumalan tunteminen ei ole ainoastaan tietoa Jumalasta, vaan henkilökohtainen suhde Jumalaan. Ikuinen elämä ei ala vasta kuoltuamme, vaan se alkaa jo maan päällä uudestisyntymisestä ja jatkuu tulevassa ajassa Jumalan luona. Se on enemmän kuin ikuista olemassaoloa. Se on yhteyttä Jumalaan. Jeesus antaa ikuisen elämän lahjaksi niille, jotka uskovat häneen.

Kreikan alkutekstissä ei ole lainausmerkkejä. On tulkinnanvaraista milloin lainaus päättyy. Monet raamatunselittäjät uskovat, että Jeesuksen sanat Nikodemokselle päättyvät jakeeseen 15. Jakeet 16-21 ovat siten ehkä evankelista Johanneksen pohdintaa näiden sanojen merkityksestä.

Jeesus kuoli kaikkien ihmisten puolesta, jotta meidän ei tarvitsisi koskaan kuolla, joutua eroon Jumalasta. Jumalan ensisijainen tarkoitus on pelastaa ihminen, ei tuomita. Tuomitseminen ei kuulunut Jeesuksen maanpäälliseen tehtävään. Jeesus tulee kuitenkin tuomitsemaan vielä koko maailman viimeisellä tuomiolla. Johannes puhuu pelastuksesta ja tuomiosta jo nyt läsnä olevana todellisuutena, vaikka niin pelastus kuin tuomiokin toteutuukin koko täyteydessään vasta kuolleiden ylösnousemuksessa.

Valoon tuleminen on Jeesuksen luokse tulemista. Siihen liittyy oman syntisyytemme ja pahuutemme kohtaaminen ja tunnustaminen ja kääntyminen Jumalan puoleen. Voimme olla eksyksissä paitsi pimeyteemme, myös kuviteltuun hyvyyteemme. Luther rukoili: "Anna anteeksi hyvät tekoni."

Kristinuskossa ei ole kyse vain hengellisestä tai filosofisesta pohdinnasta tai uskonnollisista tavoista, vaan Jumalan toiminnasta. Olemme hengellisesti kuolleita ja tarvitsemme Jumalan omasta elämästä osalliseksi tulemista. Uudestisyntymisessä Jumala luo ihmisen uudelleen. Paavali kirjoittaa 2. Kor. 5:17: Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
Toki vanha ihminen seuraa meitä ikään kuin varjo. Vasta kun lähdemme tästä ajasta, olemme ikuisesti vapaat kaikesta synnistä.

Uskoontulo on ihme. Jumalan Pojan uhriin turvaamisesta seuraa uusi elämä, joka on lahjaa ja armoa. Ainoastaan Jumala voi tehdä meidät synteihimme kuolleet ihmiset hengellisesti eläviksi. Emme välttämättä osaa sanoa tarkkaa hetkeä, jolloin tulimme uskoon. Jokaisella meillä on oma tarinamme. Edesmennyt luterilainen rovasti Urho Muroma kuvasi osuvasti asiaa: "Lähtipä jäät järvestä rytinällä tai vähän kerrassaan, niin pääasia on se, että vedet on nyt vapaat."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti