Johanneksen evankeliumin esipuhe

Puhe Viitasaaren vsrk:lla 6.12.2015

Johanneksen evankeliumi 1 jakeet 1-18

Markus aloittaa evankeliuminsa Jeesuksen edelläkävijän, Johannes Kastajan toiminnan kuvaamisella. Luukas aloittaa Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymän kuvaamisella. Matteus aloittaa sukuluettelolla, joka ulottuu peräti patriarkka Aabrahamiin asti. Luukas ulottaa Jeesuksen sukuluettelon aina Aadamiin asti. Mutta Johannes menee kuvauksessaan vielä kauemmas. Johannes aloittaa alusta, ajasta ennen maailman luomista. Tässä on selvä viittaus 1. Moos. 1 luvun luomiskertomukseen, tämä käy ilmi varsinkin alkutekstistä.

Lukemamme Johanneksen evankeliumin esipuheen taustalla on saattanut olla kristittyjen käyttämä Kristus-hymni eli laulu Jeesukselle. Se on sisällöltään rikas ja merkityksellinen. Johannes kuvaa evankeliumissaan Kristuksen jumaluutta rohkeasti ja peittelemättä. Jeesus on Jumalan ihmiseksi tullut Sana. Koska ihminen on langennut ja tehnyt syntiä, ihmisen täytyy sovittaa tekonsa. Koska olemme langenneita ihmisiä, emme kykene siihen. Siispä Jumala tulee ihmiseksi ja sovittaa tekomme ristillä. Jeesus on Jumalan inkarnaatio. Inkarnaatio tulee latinasta ja tarkoittaa lihaksi tulemista. Inkarnaatio on välttämätön, että syntien sovitus Jumalan Pojan kuoleman kautta voi toteutua. Tehdään sillä tavoin, että luetaan jae-pari kerralla. Yritän sitten aina avata luetun tekstin merkitystä.

1:1-3 Kristinuskossa ei voi mennä Jumalan syntyyn, koska Jumala on aina ollut olemassa. Hän ei ole syntynyt, vaan itseoleva, ikuinen, tosiolevainen. Mikään ei ole aiheuttanut Jumalan olemassaoloa. Hän on aina ollut ja aiheuttanut kaiken muun. Kaikki on syntynyt Jumalan tahdosta, mitään ei ole olemassa hänestä riippumatta. Jumala on kaiken alku. Hän loi kaikkeuden tyhjästä.

Sana oli olemassa jo aikojen alussa. Kun alku alkoi, Sana oli jo siellä. Jo ennen luomista Sanalla oli vuorovaikutteinen suhde Jumalan kanssa. Sana oli olemassa, maailma tuli olevaksi. Sana ei ole luotu, vaan oli olemassa jo ennen kaiken luomista. Jumalan Sana on aktiivinen voima, joka luo järjestystä todellisuuteen. Sana on Jumala ja kuitenkin erottuu Jumalasta. "Sana oli Jumalan luona voidaan" kääntää myös "Sana oli kasvotusten Jumalan kanssa."

Kuten Isä, Poika on aina ollut. Ei koskaan ole ollut aikaa, jolloin Poikaa ei ole ollut. Jeesuksen sanat ja teot ovat Jumalan sanoja ja tekoja. Jeesus kuvataan myöhemminkin evankeliumissa Jumalan vertaisena. Isä ja Poika ovat olemukseltaan yksi, mutta eri persoonia. Samoin Pyhä Henki on yhtä Isän ja Pojan kanssa ja kuitenkin erillinen persoona.

Kaikki tuli olevaksi Kristuksen kautta, mutta hän on aina ollut. ”Kaikki" pitää sisällään kaiken mitä on olemassa, lukuunottamatta Jumalaa itseään. Mitään ei ole syntynyt ilman häntä, ei yhtäkään asiaa tai olentoa.

1:4-5 Elämä ja valo ovat perustavaa laatua olevia symboleja hengellisestä todellisuudesta. Vastakohtana on kuolema ja pimeys. Elämä on Jumalan ominaisuus. Jumala lahjoittaa elämän ihmisille. Valo ei kuulu luonnostaan meille ihmisille. Valo tulee maailman ulkopuolelta, Jumalan todellisuudesta.

Johannes kirjoittaa ylösnousemuksen jälkeisestä todellisuudesta käsin: Valo on jo voittanut pimeän. Jeesus on maailman valo. Hän ilmoittaa totuuden ja tuo pelastuksen. Kuitenkin hänen työhönsä liittyy taistelu. Pimeys vastustaa valoa, mutta valo voittaa pimeyden.

1:6-8 Johannes Kastaja todistaa Kristuksesta. Hän ei osoita itseään, vaan Jeesusta. Hyvä todistaja ei vie huomiota itseensä, vaan henkilöön tai asiaan, jota hän edustaa. Johannes ei ollut valo, vaan todisti valosta. Mekään emme ole valo. Jeesus on valo ja me todistamme valosta. Kun seurakunta todistaa Jeesuksesta sanoin ja teoin, silloin se on maailman valo ja loistaa Herran kirkkautta.

1:9-11 Jeesus on torjuttu Mestari. Ihmiset päättivät sulkea mielummin silmänsä, kuin katsella valoa. Jeesus ei ollut tervetullut eikä hyväksytty. Israel, Jumalan oma kansa, ei tuntenut Messiastaan, vaan teki tietoisen päätöksen hylätä Jeesus. Maailma ei tuntenut häntä, eikä se tunne häntä vieläkään. Johannes tarkoittaa maailmalla paikkaa, jossa ihmiset elävät. Sana maailma tarkoittaa usein Johanneksella myös Jumalan vastaista järjestelmää.

Tunteminen on enemmän kuin älyllistä tietämistä. Totuuden tunteminen ei ole ainoastaan älyllistä käsittämistä, vaan persoonallinen suhde häneen, joka on totuus. Kyse on henkilökohtaisemmasta asiasta kuin ainoastaan pään tiedosta. Kyse on suhteesta. Usko Jeesukseen on enemmän kuin totena pitämistä. Se on luottamista häneen ja hänelle omistautumista. Se on valinta. Kyseessä on yhteys Jumalan kanssa.

1:12-13 Vaikka valtaosa torjui Jeesuksen, kuitenkin osa otti hänet vastaan. Jokainen, joka ottaa Jeesuksen vastaan, saa oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Synnymme uudesti ylhäältä, kun uskomme evankeliumiin. Uusi elämä ja valo virtaa meihin Kristus-uskosta. Jumala antaa meille lahjaksi lapseuden. Synnymme Jumalan perheeseen, kun otamme vastaan Kristuksen.

Ihmisen täytyy syntyä Jumalasta ollakseen Jumalan lapsi. Antiikissa ajateltiin, että lisääntyminen tapahtuu isän ja äidin verien sekoittumisen kautta. Tässä ei ole kuitenkaan kyseessä luonnollinen syntymä, ei seksuaalinen halu, eikä miehen aloite. Jumalan lapset syntyvät Jumalasta.

Kristinuskossa on kyse yleismaailmallisesta uskosta. Jokainen älykkyysosamäärästä, koulutustasosta, iästä, sukupuolesta ja etnisestä tai uskonnollisesta taustasta riippumatta voi tulla Kristuksen seuraajaksi. Usko tuo jokaiselle aseman Jumalan lapsina. Meidän arvomme ei perustu siihen, miten ihmiset näkevät meidät, eikä edes siihen, miten itse koemme itsemme. Arvomme perustuu Jumalan rakkauteen, siihen että hän on luonut ja lunastanut meidät Pojassaan.

1:14: Sana tuli lihaksi. Ikuinen tuli aikaan. Tietoisuus, joka on ollut luomassa maailmankaikkeutta, syntyi ihmiseksi, yhdeksi meistä. Jumala tuli täysin osalliseksi luomakunnan todellisuudesta. Sana "liha" ei pidä tässä sisällään negatiivista merkitystä, kuten usein Paavalilla. Juutalaisille se, että ihminen voisi olla Jumala oli herjausta. Kreikkalaisille se, etä Jumala voisi olla ihminen oli hulluutta. Nykyisinkin moni kieltää inkarnaation ja neitseestäsyntymisen. Kyse ei ole kuitenkaan järjen vastaisesta asiasta, vaan ihmisjärjen ylittävästä asiasta. Inkarnaatioon uskominen yhdistää kaikkia todellisia kristittyjä, olimmepa vapaakirkollisia, luterilaisia, helluntailaisia tai ortodokseja.

"Asui meidän keskellämme", voidaan kääntää "hän pystytti teltan ja eli väliaikaisesti keskuudessamme". Tämä muistuttaa meitä Israelin erämaavaelluksesta. Vanhassa testamentissa kuvataan, kuinka Jumalan kirkkaus asui israelilaisten keskellä ensin ilmestysmajassa, mikä oli liikuteltavissa oleva telttapyhäkkö, ja myöhemmin Jerusalemin temppelissä. Temppeli oli paikka, missä ihmiset saattoivat kohdata Jumalan. Jeesuksessa opetuslapset kohtasivat Jumalan läsnäolon, kuten israelilaiset kohtasivat Jumalan telttamajassa. Jeesus on temppeli, Jumalan kohtaamisen paikka. Jeesus asuu seurakuntansa keskellä Pyhän Hengen kautta. Seurakunta on Jumalan temppeli, koska Jumala asuu keskellämme.

Juutalaisuudessa poika, erityisesti ainut poika, heijasti isäänsä ja tuotti hänelle kunniaa. Jeesus ei ainoastaan heijasta Isää ja tuo hänelle kunniaa, vaan hän loistaa näkymättömän Jumalan kirkkautta (Joh. 14:9: ”joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”). Sana ainoa viittaa ainutlaatuisuuteen, siihen että Jeesuksella ei ole vertaista. Jeesus on Jumalan ainoa Poika. Hän on ainutlaatuinen koko maailman historiassa. Ketään hänen vertaistaan ei ole olemassa, kukaan ei voi kilpailla hänen kanssaan, ketään ei voi asettaa hänen rinnalleen, ei keisaria, ei Mohammadia, ei Buddhaa eikä ketään.

Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Armo viittaa liittouskollisuuteen ja totuus luotettavuuteen. Armo voidaan kääntää myös ystävälliseksi rakkaudeksi tai laupeudeksi. Totuus pitää sisällään ajatuksen luotettavuudesta ja johdonmukaisuudesta. Jeesus on uskollinen ja luotettava. Hänessä armo ja totuus ruumiillistuu.

1:15 Juutalaisessa yhteiskunnassa todistaminen oli hyvin tärkeä ja vastuullinen asia. Se nähtiin asioiden oikeaksi osoittamisen kannalta perustavana. Jeesus on arvossa Johannesta korkeammalla, asemaltaan Johanneksen yläpuolella. Johannes Kastaja oli jo kuollut evankeliumin kirjoittamisen aikaan, mutta hänen opetuslapsiaan oli vielä olemassa. Evankeliumin kirjoittaja vetoaa Johannes Kastajan omaan todistukseen, hän asetti itsensä Messiaan alaisuuteen. Johannes oli Jeesuksen serkku ja noin puoli vuotta häntä vanhempi. Kuitenkin Johannes Kastaja sanoo, että Jeesus oli ennen häntä. Johannes on todistaja, hän todistaa Kristuksesta, ei itsestään. Eräässä maalauksessa Johanneksen sormi kuvataan luonnollista kokoaan suuremmaksi. Olennaisinta on ketä hän osoittaa. Meitäkin kutsutaan Kristuksen todistajiksi. Tehtävämme on osoittaa maailmalle Kristusta.

1:16-17 Armoa armon lisäksi tarkoittaa paljon armoa! Minä tarvitsen paljon armoa ja sinä tarvitset paljon armoa. Jumala antaa paljon armoa, vielä enemmän kuin tarvitsemme. Jeesuksessa tulee armon ja totuuden täyteys. Me saamme olla osallisia tästä täyteydestä.

Mooses oli Jumalan palvelija, joka välitti Jumalan lain, tooran. Laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Toora, Jumalan opetus, on Jumalan lahja. Kuitenkin laki oli välivaihe. Lopullinen ilmoitus on tullut Jeesuksessa Kristuksessa.

1:18 VT:ssa Jumalan näkeminen tarkoitti kuolemaa. Jumalan kohtaaminen oli pelkoa herättävä tapahtuma. Mooses sai nähdä Jumalan selän, hänen kirkkautensa jälkiloisteen, mutta ei Jumalan kasvoja, hänen kunniansa täyttä ilmestymistä. Jeesus on Isän rinnalla tai helmassa, lähellä Isän sydäntä. Hänessä näkymätön Jumala tulee keskellemme näkyvässä hahmossa. 1. Joh. 1:1 ”Häntä me katselimme ja käsin kosketimme." Jeesus on nähnyt Isän ja ilmoittaa meille Isän. Hän tuntee Isän täydellisesti ja opettaa myös meitä tuntemaan Isää.