Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla 17.2.2026
Tiituskirjeen luvussa 2 jakeissa 9 ja 10 sanotaan (KR38): Kehoita palvelijoita olemaan isännilleen kaikessa alamaisia, heille mieliksi, etteivät vastustele, etteivät näpistele, vaan kaikin tavoin osoittavat vilpitöntä uskollisuutta, että he Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat.
Olen joskus mietttinyt sitä millainen usko on puoleensavetävää. Kaunis usko on varmasti ainakin aitoa ja totuudellista. Se on rakkaudellista, valoisaa ja myönteistä. Se on valmis näkemään vaivaa ja kärsimään.
Pietari kirjoittaa 1. kirjeensä luvun 3 jakeissa 15 ja 16: [O]lkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana.Pietari käyttää tässä kreikan sanaa apologia. Se voidaan kääntää ”puolustuspuhe”. Varhaisesta kirkosta aina meidän päiviimme asti on ollut apologeettoja eli uskonpuolustajia. Alkuaikoina he, kuten toisella vuosisadalla vaikuttanut Justinos Marttyyri, vastasivat mm. juutalaisten ja roomalaisten kysymyksiin ja väitteisiin.
Nykyisin me kristityt kohtaamme tämän päivän kysymyksiä ja väitteitä. Niitä esittävät mm. uskonnottomat ja muiden uskontojen edustajat. Nykyisin elävistä apologeetoista voisin mainita esimerkiksi yhdysvaltalaisen herätyskristillisen filosofin William Lane Craigin.
Paavali sanoi että meidän tulee tietää miten vastata. Toisinsanoen meidän on hyvä hankkia tietoa. Tiedonsaantiin auttaa mm. kirjojen ja artikkelien lukeminen, puheiden ja luentojen kuunteleminen, sekä ajatteleminen ja keskusteleminen. Paavali osasi myös soveltaa tietoa eri tilanteissa. Tänä päivänä muslimia ja ateistia voivat askarruttaa jossain määrin erilaiset asiat kristinuskoon liittyen.
Modernissa lähetystyössä on painotettu kontekstualisointia. Kontekstualisointi tarkoittaa sitä että kristinuskon sanoma liitetään evankeliumin kuulijoiden elämään, kulttuuriin, kieleen, tapoihin, arvoihin, käsityksiin ja tarpeisiin. Näin sanoma voi löytää paremmin tarttumapintaa kuulijoissa. Ajatus ei kuitenkaan ole uusi. Se löytyy jo Uudesta testamentista.
Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen luvun 9 jakeesta 20 jakeeseen 22: Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla -- onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.
Suomi on tänä päivänä lähetyskenttä. Suomessa julistamme evankeliumia ennen kaikkea suomeksi. Toki muillakin kielillä tehdään työtä mm. maahanmuuttajien parissa. On tärkeää puhua samaa kieltä. Käytämme sama kieltä kuin muutkin ihmiset. Kunnioitamme Suomen lakeja ja esivaltaa. Pyrimme välttämään sitä että herättäisimme elämäntavoillamme pahennusta. Yritämme antaa hyvää todistusta Herrastamme käyttäytymällä sopivasti ja järkevästi.
Me kristityt olemme ennen kaikkea ihmisiä. Pidän Vapaakirkossa siitä että meidän eetoksessa tai dna:ssa on ajatus, että emme me ole ihmisiä kummempia. Meidän ei tarvitse käyttäytyä oudosti. Vaikka olemme tekemisissä yliluonnollisen todellisuuden kanssa, hengellisyytemme saa olla luonnollista. Voimme puhua rukouksin Jumalalle tavallisella äänellä. Emme tarvitse erikseen rukousnuottia ja / tai saarnanuottia.
En ole aina antanut hyvää todistusta Herrastamme. Olen ollut joskus yli-innokas, etenkin nuorempana, joskus taas innoton / ali-innokas. Joskus sanojeni ja tekojeni välillä on ollut riistiriitaa. Mutta Jeesus on ollut minulle armollinen. Aina kun olen kääntynyt hänen puoleensa, hän on rohkaissut ja antanut anteeksi. Hän on auttanut ja kasvattanut. Ja tekee niin yhä. Saamme tänäänkin rukoilla mm. sitä että meidän kristittyjen usko voisi olla kutsuvaa, että saisimme lisää ihmisiä mukaan. Jumala meitä auttakoon kaikessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti