Jeesus parantaa naisen

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 20.02.2024 

Markus 5:24-34 

Tekstimme parantumista etsivästä naisesta sijoittuu synagoogan esimiehestä, hänen vaimostaan, ja heidän kuolemansairaasta tyttärestään kertovien jakeiden sisälle. On hyvä verrata hieman synagoogan esimiehen ja naisen asemaa ja tilannetta toisiinsa. 

Synagoogan esimiehen sosiaalinen asema oli huomattavasti parempi. Hän oli yhteisönsä arvostama hengellinen johtaja ja tukipilari. Hänellä oli varallisuutta ja vaikutusvaltaa. Nainen sen sijaan oli köyhä. Hän oli jatkuvasti kestäviin kuukautisiin verrattavan tilan vuoksi koko ajan rituaalisesti epäpuhdas Mooseksen lain mukaan. Hänet oli siitä syystä suljettu pois juutalaisen yhteisönsä jokapäiväisestä elämästä ja normaaleista ihmisten välisistä kanssakäymisistä.

Kuitenkin kumpikin heistä haki apua Jeesukselta. Heitä yhdisti toisiinsa heidän tilanteidensa epätoivoisuus. Jeesus auttoi mielellään kumpaakin heistä, kun he turvasivat häneen. Jeesus näki heidän hätänsä ja heissä orastavan uskon. Hän kohteli kumpaakin kunnioittavasti. Jos ajattelemme inhimillisesti, Jeesuksen olisi kannattanut rientää auttamaan synagoogan esimiestä, jos olisi halunnut yhteisön arvostusta. Mutta hänellä ei ollut kiire. Hän kohtasi ensin naisen.

Opetuslapset eivät aluksi ymmärtäneet Jeesuksen kysymystä. Vasta jälkeenpäin he ymmärsivät nähtyään mitä oli tapahtunut. Kertomuksemme nainen pelkäsi todella tuossa tilanteessa. Hän oli kokenut vuosikausia syvää häpeää, mahdollisesti myös syyllisyyttä. Silti hän ei antanut pelon, häpeän tai syyllisyyden olla esteenä, vaan lähestyi rohkeasti Jeesusta, vaikkakin salaa. Ja hän kertoi kaiken Jeesukselle totuudenmukaisesti.

Vaikka Jeesus ei toiminut Jerusalemin temppelin eikä synagoogan alaisuudessa, hän otti tuossa tilanteessa juutalaisen papin roolin. Juutalaisen papin tuli todeta tällaiset parantumiset, milloin Jumala oli tehnyt terveeksi. Jeesus julisti jumalallisin valtuuksin naisen rituaalisesti puhtaaksi ja lausui hänelle papillisen siunauksen.

Lisäksi Jeesus kutsui naista lähisukulaisekseen. On sanonta "veri on (kaste)vettä sakeampaa". Sillä tarkoitetaan että sukulaisuus on syvempi side kuin uskonyhteys. Perhesiteet ovat toki hyvin läheisiä. Silti usko Jumalaan voi yhdistää ihmisiä toisiinsa vielä perhesiteitäkin lujemmin, ainakin, jos katsomme asiaa Uudesta testamentista. Toki hienointa olisi että perheet saisivat uskoa.

Kertomuksen naisen tavoin meidänkään ei tule antaa minkään eikä kenenkään estää meitä lähestymästä Herraa Jeesusta. Voimme kokea suurta pienuutta, mitättömyyttä, avuttomuutta, syyllisyyttä sekä häpeää. Meillä voi olla epäilyksiä ja jopa epätoivoa. On tärkeää että tulemme kaikesta huolimatta silti Jeesuksen luo ollen hänelle kaikessa rehellisiä. Hän armahtaa meitä.

Kun syntinen saa koskettaa Jeesusta ja Jeesus syntistä, itse taivaan Jumala koskettaa syntistä. Jeesuksen pyhyys ei näissä kohtaamisissa lainkaan vähene, koska se on aitoa ja todellista. Kosketus pyhään sen sijaan muuttaa meidän syntisten ihmisten elämänsuunnan pysyvästi. Rukoillaan että pyhä saisi koskettaa meitä ja muita, pieniä ihmisiä, syvästi ja todesti yhä tänään. Kreikan sana sōtēria voidaan kääntää paitsi parantuminen, myöskin pelastus. Jeesus sekä parantaa että pelastaa.