Suomen Viikkolehti 25.09.2019
”Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!” (2. Kor. 13:13)
Apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme uskomme Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Jumala on olemukseltaan yksi. Tässä yhdessä jumaluudessa on kolme persoonaa. Kolminaisuudessa on kyse ihmisjärjen ylittävästä mysteeristä. Ymmärrämme salatun Jumalan olemuksesta ainoastaan pienen aavistuksen.
Meidänkin tulee varhaisen kirkon tavoin torjua toisaalta usko kolmeen jumalaan ja toisaalta käsitys siitä, että jumaluus olisi yhtä ja samaa ilman kolminaisuuden persoonien välisiä eroja.
Meidän tulee edelleen torjua käsitys siitä, että Jeesus olisi luotu olento ja Pyhä Henki persoonaton voima.
”Nimi” on yksikössä
Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt. 28: 19b)
Kun Jeesus käskee Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä kastamaan seuraajiaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, sana ”nimi” on yksikössä, ei monikossa. On kyse yhdestä Jumalasta. Kastamme ihmisiä Jumalan nimessä, emme kenenkään muun.
Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys! (2. Kor. 13:13)
Paavali liittää niin kutsutussa apostolisessa siunauksessa Jeesuksen, Isän ja Pyhän Hengen yhteen. Hän ei sano, että armo ja rakkaus tulisi Isältä, Gabrielilta ja Pietarilta. Yksikään luotu, edes apostoli tai enkeli, ei ole rinnastettavissa Jumalaan, mutta Jeesus ja Pyhä Henki ovat rinnastettavissa Isään
Olemuksellisesti yhtä
Minä ja Isä olemme yhtä. (Joh. 10:30)
Jeesus ei sano Johanneksen evankeliumissa ainoastaan, että Isä ja Poika pitävät yhtä — he ovat myös olemuksellisesti yhtä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Isän ja Pojan välillä ei olisi eroa.
Tämä käy ilmi jo evankelistan alkusanoissa: Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. (Joh. 1:1)
Poika on siis Jumala ja kuitenkin eri persoona kuin Isä, vaikka samalla hyvin läheisessä yhteydessä Isään. Kun Jeesus rukoili, kyse ei ollut yhden persoonan yksinpuhelusta, vaan persoonien välisestä kommunikaatiosta.
Ikuinen keskinäinen rakkaus
Kolminaisuudessa kukin persoona toimii yhdessä toisten persoonien kanssa täydessä harmoniassa ja rakkaudessa. Todellisuuden perimmäiseen luonteeseen kuuluu suhde. Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on ikuinen keskinäinen rakkaus.
Meillä ihmisillä on valtava tarve kokea rakkautta. Meidät on luotu rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Meitä kutsutaan ikuisen Jumalan ikuisen rakkauden yhteyteen rakastamaan häntä ja toisia ja vastaanottamaan rakkautta häneltä ja toisilta. Tärkeämpää kuin kyetä selittämään Jumalan salaisuutta tiedollisesti on uskoa, palvella ja palvoa.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Viitasaaren vapaaseurakunnan seurakuntapastori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti