Kristus – profeetta, pappi ja kuningas

1. Johdanto

Jo kirkkoisä, kirkkohistorioitsija, Eusebios Kesarealainen (n. 275-339) puhui Kristuksen kolminaisesta virasta (latinaksi munus triplex). Kuitenkin vasta reformoidun kirkon uskonpuhdistaja Jean Calvin (1509-1564) kiinnitti käsitteeseen erityistä huomiota. (1) Vanhassa testamentissa oli kolme keskeistä tehtävää, jotka on nähty esikuvana Kristuksen tehtävälle. Kristuksen virat profeettana, pappina ja kuninkaana auttavat meitä ymmärtämään, mitä Jeesus on tehnyt ihmiskunnan hyväksi.

Nämä kolme virkaa eivät kata täysin Jeesuksen työtä ja jotkut torjuvat jaottelun, koska protestanttisessa puhdasoppisuudessa virat eroteltiin liian jyrkästi ja niitä käsiteltiin irrallisina toisistaan. Jaottelua on joskus pidetty myös liian muodollisena kuvaamaan Kristuksen työn henkilökohtaista ja dynaamista luonnetta. Kuitenkin mm. Erickson näkee jaottelun raamatullisena. (2) Hän puhuu Kristuksen kolmesta tehtävästä (englanniksi function), ilmoittamisesta, sovittamisesta ja hallitsemisesta. Jeesus ilmoittaa Jumalan ihmisille, sovittaa ihmisten synnit ja hallitsee ikuisesti koko universumia. Kristuksen virkoja ei tule erottaa toisistaan. Ne kuvaavat yhdessä eri puolia Kristuksen työstä.

2. VT:n tausta

2.1. Profeetan virka

Sana profeetta נָבִיא (navi) esiintyy noin 300 kertaa Vanhassa testamentissa. Sana naisprofeetta נְבִיאָה (nevia) esiintyy 6 kertaa. Profeetat olivat Jumalan edustajia kansan keskellä ja saivat kutsun puhua hänen sanojaan kansalle. He julistivat Israelille ja muille kansoille tuomioita sekä vapautusta.

Profeetta sai sanan Jumalalta, usein unien ja näkyjen muodossa. Raamatullinen profetia on Jumalan totuuden, oikeudenmukaisuuden ja armon esiintuomista. Profeetat julistivat moraalista, eettistä, poliittista ja taloudellista vääryyttä vastaan. He ennustivat myös lähihistorian sekä kaikaisemman historian tapahtumia. (3)

2.2. Papin virka

Sana pappi כֹּהֵן (kohen) esiintyy Vanhassa testamentissa 740 kertaa. Sanalla viitataan Jahven pappien lisäksi pakanapappeihin. Ensimmäisen kerran sana esiintyy 1. Moos. 14:18, missä puhutaan Melkisedekistä. Mooseksen appi Jetro oli Midianin pappi ja tunnustettu todellisen Jumalan palveluja. Mooses asetti Aaronin ja tämän jälkeläiset pappisvirkaan, 2. Moos. 29:1-37. 2. Moos. 19:6 sanoo koko Israelin kansasta "teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani".

Vanhassa testamentissa papit edustivat kansaa Jumalan edessä. He uhrasivat uhreja kansan puolesta ja rukoilivat ja ylistivät Jumalaa. Pappien tehtäviin kuului pyhittää kansa Herralle, 3. Moos. 8:12.  Pappien tehtäviin kuului myös eron tekeminen pyhän ja maallisen, puhtaan ja epäpuhtaan välillä, 3. Moos. 10:10. He hoitivat pyhäkkötelttaa ja myöhemmin temppelin kultillisia toimituksia. (4)

2.3. Kuninkaan virka

Sanat kuningas מֶלֶךְ (meleĥ) ja kuninkuus מַלְכוּת (malĥut) esiintyvät yli 2500 kertaa Vanhassa testamentissa. Sanalla kuningas  tarkoitetaan henkilöä, jolla on ylin valta kansakunnassa tai kaupungissa. Vanhan testamentin aikana kuninkaat hallitsivat kansaa Jumalan edustajina.

Vanhassa testamentissa korostetaan Jahven kuninkuutta, 1. Sam. 8:7: "Oikea kuninkaanne on Herra, teidän Jumalanne". Hän hallitsee erityisellä tavalla Israelin kansaa, mutta hänen kuninkuutensa kattaa myös kaikki maailman kansat ja koko luomakunnan. Siinain liitossa Jahvesta tuli Israelin suurkuningas ja Israelista hänen vasallinsa.

Suurimmaksi osaksi Israelin ja Juudan kuninkaat eivät eläneet uskollisina Jumalan liitolle. Tämä on taustana sille, että profeetat alkoivat julistaa tulevasta daavidilaisesta kuninkaasta. Julistus sai myös eskatologisia sävyjä, esim. Jes. 11:1-10. (5)

3. Kristus profeettana

Evankeliumeissa Jeesusta ei nähdä ensisijaisesti profeettana. Usein ne, jotka tietävät vain vähän Jeesuksesta, kutsuvat häntä profeetaksi, kuten samarialainen nainen aluksi, Joh. 4:19. Kirjeissä Jeesusta ei kutsuta profeetaksi. Grudem ajattelee syyn tähän olevan siinä, että Jeesus on paljon enemmän kuin profeetta. (6). Profeetoille tuli Herran sana, mutta Kristus on Jumalan Sana.

Liberaaliteologiassa korostetaan Jeesuksen roolia ilmoituksen välittäjänä. Usein ajatuksena on se, että Jeesuksen suhde Jumalaan oli erityinen. Jeesus puhui Jumalasta Isänä, opetti ihmisen suuresta arvosta ja julisti rakkauteen pohjautuvaa etiikkaa. Hänen kuolemansa nähdään osoituksena Jumalan rakkaudesta ja esikuvana epäitsekkäästä uhrautuvasta lähimmäisenrakkaudesta. Liberaaliteologiassa väheksytään puolestaan Jeesuksen papillista ja kuninkaallista tehtävää. (7) Jeesusta ei nähdä syntien sovittajana ja korotettuna Herrana. Jeesuksen itseymmärrys tulee tällöin haastetuksi, ks. esim. Markus 10:45; Johannes 18:36.

Kuitenkin Kristus oli profeetta ja liberaalit ovat oikeassa siinä, mitä he tunnustavat, vaikka he erehtyvät siinä, minkä kieltävät. Jeesus näki itsensä profeettana, Luukas 4:24: "Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan." Vanhan testamentin profeettojen tavoin Kristus julisti tuomiota ja pelastusta ja ennusti tulevista tapahtumista. Pietarin mukaan Jeesus on se profeetta, josta Mooses profetoi, Apt. 3:22,23. Kristuksen profeetallinen tehtävä jatkuu yhä, sillä Kristuksen Henki opettaa yhä seurakuntaa.

4. Kristus ylipappina

Melkisedek on Jeesuksen esikuva. Jeesus ei polveutunut Leevin heimosta leeviläisten pappien tavoin. Psalmi 110, joka kertoo Melkisedekin pappeudesta, on Vanhan testamentin eniten lainattu kohta Uudessa testamentissa. (8) Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan Kristuksen melkisedekiläinen pappeus on suurempaa kuin leeviläinen pappeus, sillä Leevin isä Aabraham on Leeviä suurempi ja Melkisedek on Aabrahamia suurempi, ks. erit. Hepr. 7.

Jeesus oli samanaikaisesti sekä uhrattava uhri, että pappi, joka uhrasi tuon uhrin. Jeesuksen kautta meillä on pääsy jumalan läsnäoloon, jota ilmestysmajan ja myöhemmin Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhin edusti. Kristuksen pappeuteen kuuluu myös esirukous, Room. 8:31-34; Hepr. 7:25. Jeesus rukoilee puolestamme Isää.

5. Kristus kuninkaana

Jeesus on kuningas Daavidin kuninkaallinen jälkeläinen ja hän polveutuu Juudan heimosta, Matteus 1. Juudan heimolle oli annettu lupaus kuninkuudesta, 1. Moos. 45:10, ja myöhemmin ilmoitus tarkentui Daavidiin, jonka jälkeläinen tuli aina olemaan kuninkaana, 2. Sam. 7. Jeesus syntyi juutalaisten kuninkaaksi, Matteus 2:2. Kun Pilatus kysyi, onko Jeesus juutalaisten kuningas, Jeesus vastasi, ettei hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta, Johannes 18:33-37.

Kristuksen kuninkaallinen tehtävä on nyt meneillään. Hän hallitsee seurakuntaansa sanallaan ja Hengellään, sekä koko luomakuntaa salatulla tavalla. Kun hän palaa kunniassaan, kaikki tunnustavat hänen valtansa, 2. Tess. 1:7-10.

6. Profeetallinen, papillinen ja kuninkaallinen yhteisö

6.1. Aika ennen Kristusta

Grudemin mukaan jo paratiisissa ihmisellä oli oikea tieto Jumalasta. Ihminen puhui Jumalasta oikein, joten hänellä oli silloin profeetallinen ilmoitus. Vaikka silloin ei tarvittu sovitusuhria, Aadam ja Eeva tekivät työtä Jumalan kunniaksi ja kiittivät ja rukoilivat Jumalaa ja toteuttivat näin myös papillista tehtävää. Ensimmäiset ihmiset hallitsivat myös kuninkaallisina maailmaa ennen lankeemusta.

Lankeemus sai aikaan, että ihmiselle tuli virheellisiä käsityksiä Jumalasta ja ihminen puhui Jumalasta väärin. Ihminen ei voinut enää lähestyä Jumalaa ja tulla hänen läsnäoloonsa niin kuin ennen. Hän menetti kuninkaallisen asemansa luomakunnan sijaishallitsijana.

Israelin kansan vaiheissa nämä kolme tehtävää palautettiin osittain. Profeetat puhuivat oikein Jumalasta, papit lähestyivät Jumalaa rukouksin ja uhrein ja kuninkaan hallitsivat Jumalan asettamina kansaa. Kuitenkin oli myös vääriä profeettoja, kelvottomia pappeja ja turmeltuneita kuninkaita. (9)

6.2. Seurakunta

Meillä kristityillä on profeetallinen tehtävä julistaa evankeliumia koko maailmalle ja tuoda Jumalan pelastava sana ihmisille (10). Olemme profeetallinen kansa. Jumala puhuu meidän kauttamme. Pietari julisti helluntaipäivänä Jooelin kirjan profetian toteutuneen, Apt. 2:17-18: "Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia. Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat." Tulemme tuntemaan Jumalan täydellisemmin, kun näemme hänet kasvoista kasvoihin, silloin meillä on täydellinen tieto Jumalasta ja puhumme hänestä aina oikein.

Uudessa liitossa olemme kaikki pappeja. Annamme itsemme eläväksi uhriksi Jumalalle, Room. 12:1. Rukoilemme ihmisten puolesta, 1. Tim. 2:1-3. Uhraamme Jumalalle kiitosta ja teemme hyvää lähimmäisillemme, Hepr. 13:15-16. Tulemme aina ylistämään ja palvomaan Jumalaa uudessa luomakunnassa, Ilm. 7:9-17.

Kuninkaallisena kansana olemme jo nyt osallisia Kristuksen auktoriteetista pimeyden voimien yli. Voimme ajaa ulos pahoja henkiä Jeesuksen nimessä apostolien esikuvan mukaisesti. Tulemme hallistemaan ikuisesti Kristuksen kanssa tulevassa maailmassa, Ilm. 5:9-10.

Viitteet

(1) Sroul.
(2) Erickson 2005, 781.
(3) Baker's Evangelical Dictionary of biblical Theology 1996.
(4) Baker's Evangelical Dictionary of biblical Theology 1996.
(5) Baker's Evangelical Dictionary of biblical Theology 1996.
(6) Grudem 1994, 625-626.
(7) Erickson 2005, 785-786.
(8) Sproul.
(9) Grudem 1994, 629.
(10) Grudem 1994, 629-630.

Lähteet

Erickson, Millard
2005 Christian Theology, 2nd Edition.
Grand Rapids, Michigan: Baker

Grudem, Wayne
1994 Systematic Theology: An Introduction to Biblical Doctrine.
Leicester: Inter-Varsity Press.

"King, Kingship", teoksessa
Baker's Evangelical Dictionary of Biblical Theology, toim.
1996 Grand Rapids, Michigan: Baker

"Priest, Priesthood", teoksessa
Baker's Evangelical Dictionary of Biblical Theology, toim.
1996 Grand Rapids, Michigan: Baker

"Prophet, Prophetess, Prophecy", teoksessa
Baker's Evangelical Dictionary of Biblical Theology, toim.
1996 Grand Rapids, Michigan: Baker

Sproul, R. C.
The Offices of Christ, mp3-puhe, kirjoittajan hallussa.