Jeesus ja nainen lähteellä

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 19.6.2016

Johanneksen evankeliumi 4:1-42

Edellisessä luvussa Jeesus keskusteli oppineen Nikodemoksen kanssa, joka noudatti tunnollisesti lakia, oli vaikutusvaltainen mies ja nautti arvonantoa juutalaisen kansansa parissa. Tässä Jeesus keskustelee oppimattoman samarialaisen naisen kanssa, jonka elämä on ristiriidassa lain kanssa ja joka on sen vuoksi alaskatsottu. Molemmat tarvitsivat yhtä lailla Jeesusta ja Jeesus osasi kohdata kummankin. Jeesus lähti matkalle joko Johannes Kastajan opetuslasten tai fariseusten takia. Hän halusi ehkä välttää kilpailutilannetta edeltäjänsä Johanneksen kanssa. Tai hän halusi välttää fariseusten kasvavaa kiinnostusta ja kysymyksiä häntä kohtaan. Tai molempia.

Tekstissämme sanotaan, että Jeesuksen piti mennä Samarian kautta. Juutalaiset matkustivat Galilean ja Jerusalemin välillä myös Samarian halki. Se oli lyhin, mutta ei ainoa reitti. Jeesuksen piti matkata alueen läpi koska hänellä oli tehtävää siellä. Oli iltapäivä. Jeesus ja opetuslapset olivat matkanneet jalan yli 60 kilometriä, heillä oli mennyt siihen puolisentoista vuorokautta. Jeesus oli matkasta väsynyt. Hän oli aidosti ihminen.

Samarialainen nainen tuli ammentamaan vettä vuorokauden kuumimpaan aikana. Tavallisesti vettä haettiin aamulla ja illalla jolloin oli viileämpää. Nainen tuli yksin. Hän vältteli muiden seuraa. Hänellä oli ollut useampi mies ja hän oli epäsuosittu kylän muiden naisen parissa. Tuossa kulttuurissa oli erittäin poikkeuksellista, että mies ylipäätään keskusteli julkisesti kenenkään naisen kanssa.

Juutalaiset saattoivat ostaa ruokaa samarialaisilta, mutta he eivät missään tapauksessa ottaneet vastaan heille tarjottua ruokaa epäpuhtaina pitämiltään ihmisiltä. Jeesuksen pyyntö saada vettä oli siksi hyvin epätavallinen. Juutalaiset ja samarialaiset olivat olleet jo vuosisatoja vihoissa. Juutalaiset kutsuivat joskus toisiaan samarialaisiksi solvaustarkoituksessa. Nainen oli ihmeissään. Jeesus ylitti aikansa kulttuuriset ja sukupuoleen kohdistuvat odotukset. Vaikka Jeesus ylitti aikansa odotuksia ja edusti erilaista elämäntapaa, hän oli luonteva. Hän kohtasi naisen ihmisenä. Meidänkin tulee olla ihmisiä ihmisille.

Jumalan lahja, jota Jeesus tarjoaa on elävä vesi. Vanhassa testamentissa Jumalaa kuvataan elävänä vetenä, Jeremia 2:13: "Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä." Myöhemmin evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus tarkoitti elävällä vedellä Pyhää Henkeä, jonka opetuslapset tulisivat saamaan Jeesuksen kirkastumisen jälkeen. Elävä vesi on elävä kielikuva verrattain kuivassa ja kuumassa maassa, kuten Israelissa. Jeesus käytti aikalaistensa todellisuudesta nousevaa kieltä. Meidänkin tulee julistaa tavalla, joka on aikamme ihmisille merkityksellistä.

Nainen ei kuitenkaan ymmärtänyt mitä Jeesus tarkoitti. Elävällä vedellä voidaan tarkoittaa myös juoksevaa vettä ja nainen oletti Jeesuksen puhuvan konkreettisesta lähdevedestä. Nainen luuli, että tuo outo muukalainen taitaa ajatella nyt liikaa itsestään. Kaivohan oli peräisin itse patriarkka Jaakobilta! Samarialaiset pitivät Jaakobia esikuvanaan vanhurskaudessa. Hän oli valitun suvun esi-isä. Jeesus asettaa vastakkain ihmisen kaivaman kaivon ja Jumalan antaman lähteen. Vaikka nainen ymmärsi monia asioita väärin, hän oli kiinnostunut Jeesuksen opetuksesta ja persoonasta. Hän oli valmis oppimaan. Jumala on kärsivällinen myös meille ja meidänkin tulee olla kärsivällisiä itsemme ja toisten kanssa. Käsitykset ja vaellus tarkentuvat ajan kanssa.

Jeesus puhui hengellisestä todellisuudesta. Hän vastasi aluksi sanomalla, että hänen antamansa vesi tyydyttää janon pysyvästi. Pyhä Henki voi virvoittaa hengellisesti uskovaa jatkuvasti. Kristinusko ei ole ainoastaan tiedollista käsittämistä, vaan myös koettavaa todellisuutta. Vaikka hengellinen täyttymys tulee koko täyteydessään vasta tulevassa ajassa ja vaikka kristitty voi vielä kokea tyydyttymättömyyttä erilaisissa asioissa, Pyhä Henki tyydyttää ihmisen Jumala-yhteyden kaipuuta jo tässä ajassa. Elävä vesi kuvaa sitä iankaikkista elämää, mikä alkaa jo tässä ajassa, kun ihminen tulee Jumalan yhteyteen.

Sitten Jeesus kosketti hyvin henkilökohtaista ja arkaa aluetta naisen elämässä. Hän nosti esiin naisen vaikeudet suhteessa miehiin. Tämä auttoi naista olemaan avoin Jeesuksen tarjoamalle ilmoitukselle, sillä hän ymmärsi, että Jeesuksella oli yliluonnollista tietoa hänen elämästään. Hän tajusi, ettei puhunut tavanomaisen juutalaisen, vaan profeetan kanssa. Myös tänään profetiat voivat todistaa evankeliumin todenperäisyydestä.

Vaikka Jeesus kohteli naista todella arvostavasti, hän oli totuudellinen naisen syntien suhteen. Meidänkin on hyvä muistaa, että vaikka meidän tulee osoittaa armoa ja kunnioitusta ihmisille, emme saa tehdä sitä totuuden kustannuksella. Emme saa julistaa vesitettyä evankeliumia. Jeesuksen haastaa yhä meitä kaikkia parannukseen.

Nainen kysyi ikivanhasta juutalaisten ja samarialaisten välisestä teologisesta kiistasta. Pitääkö Jumalaa palvoa Jerusalemin temppelissä Siionin vuorella, vaiko samarialaisten temppelissä Gerisimin vuorella, vuorella, jonka he saattoivat nähdä Sykarin kaivolta? Kun Assyria valloitti Israelin ja vei väkeä pakkosiirtolaisuuteen, Assyria toi muita kansoja tilalle. Nämä sulautuivat sekakansaksi. Myöhemmin Babylonia valloitti Juudan ja vei kansaa pakkosiirtolaisuuteen. Persialaisaikana kansa sai palata ja juutalaiset alkoivat jälleenrakentaa temppeliä. Samarialaisten ei sallittu osallistua ja he rakensivat oman temppelinsä. Samarialaisten ja juutalaisten välillä oli myös joskus väkivaltaisia yhteenottoja.

Jeesus vastasi, että kysymys oikeasta Jumalan palvontapaikasta tulisi pian olemaan epäoleellinen seikka. Uusi aika oli koittamassa. Jeesuksen ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja Hengen vuodatuksen jälkeen Jumalan palvonta ei ole sidottu tiettyihin pyhiin paikkoihin. Meidän tulee muistaa tämä Jeesuksen opetus myös tänä päivänä. Emme ole sen lähempänä Jumalaa kirkossa kuin kotona tai Israelissa kuin Suomessa. Oikeaan Jumalan palvontaan kuuluu aito kääntymys.

Vanhassa testamentissa Israel erehtyi toisinaan luulemaan, että kaikki on hyvin, kunhan ulkoiset asiat on kohdallaan. Jumala kuitenkin odotti silloin ja odottaa nytkin kansaltaan vilpittömyyttä ja sitoutumista hänen tahtoonsa. Oleellista ei ole ulkoiset seikat. Lauletaanko vanhoja vai uusia lauluja? Säestetäänkö pianolla vai bändillä? Käytetäänkö vanhaa vai uutta raamatunkäännöstä? Oleellista on, että palvontamme on todellista ja rehellistä palvontaa, palvontaa Hengessä ja totuudessa.

Jeesus teki myös selväksi, että samarialaisten Jumalan palvontapaikka perustui tietämättömyyteen ja että pelastushistoria oli meneillään juutalaisen kansan parissa. Jeesus tiesi kansansa historian ja pystyi vastaamaan naisen raamatuntulkinnalliseen kysymykseen. Meidänkin on syytä perehtyä Raamattuun ja teologiaan kyetäksemme keskustelemaan järkevästi kristinuskosta.

Jeesus palautti seuraavaksi aiheen takaisin itseensä ja hän paljasti messiaanisuutensa naiselle. Hän tiesi, että samarialaisetkin odottivat messiasta. Samarialaiset tunnustivat pyhiksi kirjoituksiksi viisi Mooseksen kirjaa. He odottivat, Mooseksen kaltaista profeettaa, joka ilmoittaa Jumalan tahdon. He kutsuivat tätä henkilöä sanalla Taheb, joka tarkoittaa ennalleensaattajaa. Koska samarialaisten messiasodotus ei ollut luonteeltaan yhtä poliittista kuin juutalaisilla, Jeesus saattoi ilmaista itsensä.

Opetuslapset palasivat ruokaostoksilta ja keskeyttivät keskustelun. He ihmettelivät mitä oli meneillään, mutta eivät rohjenneet kyseenalaistaa opettajaansa. Se mitä nainen teki seuraavaksi oli tuossa kulttuurissa hyvin outoa. Naiset eivät puhuneet julkisesti miehille, eivätkä taatusti maininneet julkisesti yksitysasioistaan, kuten seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Kohtaaminen Jeesuksen kanssa oli kuitenkin tehnyt naiseen vaikutuksen ja hän todisti Kristuksesta kyläläisilleen. Usein myös tänään elämässään vaikeita kolhuja saaneista tulee parhaita Jeesuksen todistajia, kun he kohtaavat Vapahtajan.

Evankelista palaa kaivolle. Opetuslapset ihmettelivät: ”Ei kai Jeesus ottanut vastaan ravintoa samarialaiselta!” Jeesus sanoi, että Isän tahdon toteuttaminen on hänelle kaikista suurinta tyydytystä tuova asia. Ehkä myös me voisimme kokea enemmän hengellistä täyttymystä, jos Jumalan tahtoon pyrkiminen olisi meille tärkeämpää kuin jopa fyysiset tarpeemme.

Israelissa sadon kylvön ja korjuun välillä menee useampi kuukausi. Jeesus sanoo opetuslapsille, että nyt aivan heidän silmiensä edessä on sadonkorjuun aika. Ihmiset ovat valmiit ottamaan evankeliumin vastaan. Kylväjä, pioneerityöntekijä, ja leikkaaja, työn jatkaja, saavat iloita yhdessä, sillä sato on runsas. Jeesus saattoi ehkä myös profetoida tässä tulevan Samarian herätyksen, josta kerrotaan Apostolien teoissa. Pietari ja Johannes niittivät satoa Samariassa, jonka Filippos oli kylvänyt.

Jeesus teki kyläläisiin suuren vaikutuksen. Samarialaiset pyysivät Jeesusta vieraakseen vuosisatojen vihanpidosta huolimatta. Hän oli vieraana kaksi päivää. Aivan kuten samarialaiset uskoivat kuultuaan Jeesusta itseään, ei ainoastaan tuntemaansa naista, meidänkin tulee perustaa uskomme Jeesukseen itseensä, ei ainoastaan toisten todistukseen.

Jeesus ylitti rodulliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja uskonnolliset normit kohdatessaan naisen ja kyläläiset. Oi jospa mekin kykenisimme voittamaan ennakkoluulomme ja oppisimme kohtaamaan rakastavasti ja totuudellisesti lähimmäisiämme.

Herramme Jeesus Kristus vahvistakoon meitä evankeliumin levitystyössä. Auttakoon hän meitä välittämään aidosti ja kohtaamaan ihmisiä luonnollisesti. Antakoon hän meille alttiin sydämen, jotta voimme tehdä Isän Jumalan tahtoa aina ja kaikkialla ja suokoon hän meille sadonkorjuun ajan, että saamme kaikki yhdessä iloita työn tuloksista.