Olen pannut merkille seuraavaa: Evoluutiosta biologisena teoriana ei ole ehkä kovin mielekästä keskustella herätyskristillisessä kontekstissa, mikäli maailmankaikkeuden iän ajoituksesta ei ole yhteistä pohjaa. Nuoren maan kreationisti ja vanhan maan kreationisti voivat käydä keskustelua varsin mielekkäästi. Samoin vanhan maan kreationisti ja makroevoluutiota kannattava kristitty. Sen sijaan nuoren maan kreationistin ja makroevoluutiota kannattavan välillä on aika perustavat näkemyserot. Avoin, kunnioittava ja kriittinen dialogi on vaikeampaa. Ei ole ehkä riittävästi yhteistä pohjaa.
Olen ollut viime vuosina aika kriittinen nuoren maan kreationismia kohtaan (luonnontieteellisistä syistä, en raamatullisista tai opillisista syistä). On misinformaatiota väittää, että luonnontiede opettaisi nuoren maan kreationismia. Sitä opettaa ainoastaan pieni vähemmistö luonnontieteellisen koulutuksen saaneista kristityistä.
Jos haluaa uskoa "lapsenkaltaisesti" nuorenmaan kreationismiin, siihen on lupa seurakunnassa. Mutta jos haluaa tulkita luomiskertomuksen historiallisesti / luonnontieteellisesti, on rehellisempää sanoittaa tuo "lapsenkaltaisuus" julki lähtökohtana. En kiellä ketään uskomasta nuoren maan kreationismiin. Mutta en pidä rehellisenä vedota tuohon pieneen vähemmistöön kristittyjä akateemikkoja sanoen "näin tiede opettaa". Jos vetoaa julkisesti tieteeseen, täytyy olla myöskin valmis puolustamaan teesejään. Kristinuskoon kuuluu rehellisyys.
Vanhan maan kreationismin suhteen suurin ongelma ei taas ole minulle luonnontiede. Olenhan teologi(an opiskelija), en biologi, geologi, paleontologi, geofyysikko, astronomi tai molekyylibiofyysikko. Sen sijaan näkisin että suurin ongelma siinä on Genesiksen luomiskertomuksen keinotekoinen harmonisointi modernien tieteellisten käsitysten kanssa. Pyrkimys on toki jalo. Tarkoitus on kunnioittaa niin Raamattua kuin nykytieteitä.
Kuitenkaan Genesis ei kuvaa luomista luonnontieteellis-historiallisesti, vaan myyttis-runollisesti. Mikäli asia on näin, harmonisointi ei ole tarpeen, vaan tekstiä tulee ymmärtää aidosti osana oman aikansa kontekstia. Nykytieteelle voi silloin antaa vapauden tutkia ja selittää todellisuutta omalla tasollaan samalla tunnustaen tieteen rajat. Tämä on nähdäkseni parempi ja todempi tapa kunnioittaa niin Raamattua kuin luonnontieteitä.
Intelligent design -liikkeessä (älykäs suunnittelu) suurin ongelma ei puolestaan ole minulle siinä että sen edustajat olisivat välttämättä väärässä perustellessaan sitä, että todellisuudessa on piirteitä, jotka voisi selittää parhaiten älykkäällä suunnittelulla. Ongelman ydin on mielestäni siinä että ID yrittää liian suurta tehtävää. ID yrittää muuttaa koko nykyisen luonnontieteellisen paradigman. Se esiintyy luonnontieteellisenä vaihtoehtoisena teoreettisena viitekehyksenä.
Todellisuudessa kyse vaikuttaa olevan uskonnollisesti motivoituneesta toiminnasta, jonka luonne pyritään kuitenkin häivyttämään poliittis-kulttuurisista syistä. Jos ID esiintyisi sen sijaan ainoastaan uskonnonfilosofiaan / luonnolliseen teologiaan liittyvänä projektina / teleologisen argumentin uudelleenmuotoiluna (millaisena sen näen), se olisi sopivamman kokoinen yritys. Silloin sitä ei tarvitsisi arvioida puhtaan luonnontieteellisesti, vaan teologis-filosofisemmin. Silloin luonnontieteilijöiden vastustuskaan ei olisi niin tyrmäävää.
Olen ollut viime vuosina myös varovaisen myönteinen evolutiivista kreationismia / teististä evoluutiota kohtaan. Olen silti edelleen skeptinen sen suhteen että koko todellisuuden voisi selittää naturalistisesti luonnollisten "tämänpuolisten" syiden ja prosessien avulla. On olemassa edelleen "aukkoja", kuten maailmankaikkeuden synty (mistä alkuräjähdys tuli), elämän synty (miten ensimmäinen solu muodostui), sekä tietoisuus (mitä se on ja miten se on ylipäätään mahdollista).
Ateisti voi sanoa että nuo ovat vielä nyt ratkaisemattomia kysymyksiä, mutta että tulevaisuudessa löytyy vastauksia. Ei kuitenkaan ole varmaa löytyykö. Kristittynä ajattelen että on hyvinkin mahdollista, että "aukot" johtuvat siitä, että on olemassa asioita, joita naturalistiset selitykset eivät tavoita.
Ajattelen toki myös että "aukkojen" täyttämisen lisäksi (tai ehkä paremminkin sijaan) kysymyksen Jumalasta voi (ja tuleekin) nähdä laajemmin. Usko Jumalaan antaa uuden tason / viitekehyksen, jonka valossa voi ymmärtää mielekkäämmin sellaista mitä jo tiedämme, eikä (vain) selittää (tai olla selittämättä) sellaista mitä emme tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti