Kostamisesta

Matteuksen evankeliumi 5:38-42

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 23.7.2017

Mitä nämä Jeesuksen sanat oikein tarkoittavat? Tarkoittaako Jeesus sitä, että kristitty ei saa puolustautua, jos häntä kiusataan? Eikö kristitty saa koskaan viedä asioita oikeuteen? Pitääkö kristityn antaa rahaa jokaiselle ohikulkijalle? Eikö kristitty saa mennä armeijaan tai toimia poliisina? Onko kristinusko heikkojen ja pelkureiden orjamoraalia, niin kuin Adolf Hitlerin ihannoima filosofi Friedrich Nietzsche väitti?

Aloitamme Mooseksen laista. 2. Mooseksen kirjassa luvussa 21 jakeissa 23:sta 25:teen sanotaan: 

Annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, ruhje ruhjeesta.

Tässä Mooseksen laissa ilmaistaan periaate, jota kutsutaan latinaksi sanoilla lex talionis, koston laki. Sillä tarkoitetaan, että rikoksen tekijälle määrätään vastaava rangaistus kuin mikä vahinko on aiheutunut rikoksen uhrille. Vanhassa testamentissa tuomareiden vastuulla oli katsoa, että rikoksista rangaistiin. Oikeutta ei saanut ottaa omiin käsiinsä. Tarkoituksena oli toteuttaa oikeutta, mutta myös ehkäistä sukujen välisiä riitoja sekä heimojen välisiä sotia. Tarkoitus oli rajoittaa rangaistusta ja ehkäistä verikosto eli se, jos yhtä heimon jäsentä vastaan rikottiin, saman heimon jäsenet kostavat oman heimonsa jäsenen puolesta toisen heimon jäsenille ja kostonkierre on valmis. Yleensä koston lakia ei sovellettu kirjaimellisesti, vaan suoritettiin erilaisia sakkoja ja taloudellisia hyvityksiä, vähän niin kuin nykyisinkin.

Jeesus ei kiistä Mooseksen lain periaatetta oikeudenkäynnin näkökulmasta. Tätä lukemaamme Vanhan testamentin periaatetta tulkittiin kuitenkin Jeesuksen aikana väärin. Sillä oikeutettiin henkilökohtaista kostoa ja vihanpitoa. Jeesus opetti, että tämä periaate ei kuulu henkilökohtaisiin ihmissuhteissiin. Niissä emme saa maksaa samalla mitalla takaisin. Esivalta toteuttaa rangaistuksia rikoksista, ei yksilö. Paavali kirjoittaa samasta asiasta Roomalaiskirjeen luvussa 12 jakeesta 17 luvun 13 jakeeseen 4:

Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. 

Esivalta ei ole täydellinen. Se voi jopa vastustaa Jumalaa ja kohdella väärin kansalaisiaan. Viime kädessä Jumala toteuttaa oikeudenmukaisuuden viimeisellä tuomiolla. Esivallalla on kuitenkin Jumalan tarkoittama oikeus käyttää voimatoimia kansalaistensa suojelemiseksi sisäisiä ja ulkoisia uhkia vastaan. Uudessa testamentissa ei kielletä kristittyjä toimimasta valtion palveluksessa. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan Johannes Kastajasta luvun 3 jakeesta 12 jakeeseen 14;

Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: "Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty." Sotilaatkin kysyivät häneltä: "Entä me, mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne." 

Johannes Kastaja ei edellyttänyt sotilaita eikä publikaaneja, jotka keräsivät vallanpitäjille tulleja ja veroja, luopumaan ammatistaan. Kuitenkin hän edellytti valtion tehtävissä toimivilta rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.

Jeesus opettaa meitä asennoitumaan lähimmäisiimme armahtavaisesti. Hän havainnollistaa neljällä esimerkillä opetustaan.

Juutalaisen rabbiinisen lain mukaan isku käden selkäpuolella oli kaksinverroin loukkaava, siis oikealle poskelle. Nykyisinkin Lähi-idässä isku avokämmenellä kasvoille ilmaisee syvää halveksuntaa. Kyse on siis tässä ylpeyden loukkaamisesta, ei itsepuolustustilanteesta.

Jeesus ei kutsu meitä toimimaan kynnysmattona, johon ohikulkijat pyyhkivät jalkansa. Omia rajoja saa suojella, se on tervettä aikuisuutta. Jeesus opettaa tässä olemaan maksamatta pahaa pahalla. Rakkaus ei sulje pois konfrontaatiota. Jeesus itse kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Mutta Jeesus ei tehnyt sitä oman egonsa tähden. Meidän tulee luopua omasta ylpeydestämme ja kostosta sekä päästä loukatuksi tulemisesta anteeksiannon tuomaan vapauteen.

Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin.
Jeesus nähdäkseni liioittelee tässä tarkoituksella. Vaatekappaleesta ei todennäköisesti käyty oikeudenkäyntejä. Jeesus opettaa kuitenkin periaatteen. 2. Mooseksen kirjan luvussa 22 jakeissa 25 ja 26 sanotaan:

Jos otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä; onhan se hänen ainoa peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan mennessään?

Jeesus sanoi, että meidän on oltava tarvittaessa valmiita luopumaan omista laillisistakin oikeuksistamme. Paavali sovelsi tätä periaatetta 1. kirjeessään Korinttilaisille luvussa 6 jakeesta 1 jakeeseen 8:

Kun teidän keskuudessanne jollakin on riita-asia toisen kanssa, kuinka hän julkeaa viedä sen pakanoiden ratkaistavaksi? Miksi hän ei jätä sitä pyhien ratkaistavaksi? Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? Jos te saatte tuomita maailmaa, ettekö muka kelpaa tuomareiksi vähäpätöisissä asioissa? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitäkin -- kuinka emme sitten voisi ratkaista tämän elämän asioita? Mutta kun teillä on riitaa maallisista asioista, te otatte tuomareiksi sellaisia, joille seurakunnassa ei anneta mitään arvoa. 5 Saisitte hävetä! Eikö omassa joukossanne ole yhtäkään viisasta, joka pystyisi ratkaisemaan kahden veljen välisen riidan? 

Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä! Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi. Miksi ette ennemmin kärsi vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne? Ei, te itse teette vääryyttä ja riistätte muilta, jopa omilta veljiltänne. 

Jos meitä vastaan tehdään rikos, meidän tulee antaa anteeksi ja olla kostamatta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö olisi silti oikein tehdä rikosilmoitus ja todistaa tarvittaessa oikeudessa. Jos viemme asioita oikeuteen, motiivimme ei saa kuitenkaan olla kosto, vaan oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Meidän kristittyjen kesken olisi parempi sopia asiat jo ennen oikeudenkäyntiä, jos mahdollista. Näin annamme maailmalle paremman todistuksen Herrastamme.

Ensimmäisellä vuosisadalla Israelilla ei ollut itsenäistä valtiota. Juutalaiset elivät Juudean provinssissa miehitysvallan alla. Keisarillisen Rooman sotilas saattoi laillisesti käskeä siviiliä kantamaan tavaroitaan roomalaisen virstan verran, eli noin puolitoista kilometria.

Jeesus ei kehottanut seuraajiaan juutalaisten seloottien tavoin vallankumoukseen, vaan suostumaan palvelemaan miehittäjiä. Selootit olivat omasta mielestään Israelin vapaustaistelijoita, Rooman näkökulmasta he olivat juutalaisia terroristeja. Jeesus ei kehoittanut vihaamaan miehittäjiä, vaan tekemään se mitä vaaditaan ja vielä hieman enemmänkin.

Jeesus kehoittaa meitä tässä anteliaisuuteen tarvitsevia kohtaan. 5. Mooseksen kirjan luvun 15 jakeesta 7 jakeeseen 11 sanotaan:

Jos jollakin paikkakunnalla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa, asuu joku köyhä israelilainen, älkää olko niin kovasydämisiä, että kieltäytyisitte auttamasta häntä. Olkaa anteliaita ja lainatkaa hänelle se, minkä hän tarvitsee. Te ette saa kohdella tylysti köyhää maanmiestänne kieltämällä häneltä halpamaisesti apunne vain sen vuoksi, että tiedätte seitsemännen vuoden, velkojen anteeksiantovuoden, olevan lähellä. Jos kiellätte apunne, hän huutaa avukseen Herraa, ja te joudutte syynalaisiksi. Antakaa hänelle auliisti ja iloisin mielin. Silloin Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa töissänne ja kaikissa hankkeissanne. Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne.

Toisaalta Sananlaskujen kirjassa varoitetaan harkitsemattomista takauspäätöksistä. Meidän tulee olla vastuullisia antajia. Jos alkoholisti pyytää meiltä rahaa, joka menisi viinaan, ei ole vastuullista antaa sitä hänelle. Sen sijaan voimme antaa hänelle vaikka ruokaa.

Meitä ei kutsuta olemaan toimettomia. Jeesus puhuu aktiivisesta toiminnasta epäoikeudenmukaisessa ja kärsivässä maailmassamme. Meitä kutsutaan rakastamaan ja antamaan anteeksi. Meitä kutsutaan kärsivälliseen rukoukseen ja profeetallisena äänenä olemiseen. Meitä kutsutaan oikeudenmukaisuuden edistämiseen ja laupeuden harjoittamiseen. Meitä kutsumaan seuraamaan Jeesusta ja hänen ihanteitaan. Meitä kutsutaan kantamaan ristiä ja nousemaan kostamisen yläpuolelle.

Baptistipastori ja ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King kohtasi viime vuosisadalla eläessään paljon kärsimystä. Hänen kotinsa räjäytettiin. Hänen henkeään uhattiin toistuvasti. Häntä syytettiin valheellisesti kommunistiksi. Eräs toinen tummaihoinen puukotti häntä. Hän oli useita kertoja vankilassa. Lopulta hänet murhattiin ampumalla. King ei ollut eläessään kuitenkaan katkera eikä kostonhimoinen. Hän julisti väsymättä rakkauden elämää ja yhteiskuntaa muuttavaa voimaa.
Kingin elämäntyöllä oli korvaamaton merkitys Yhdysvaltojen sorretun väestönosan tasa-arvoisen kohtelun edistämisessä. Hän on sanonut:

”Vihaan vastaaminen vihalla synnyttää lisää vihaa. Näin yö, jota tähdet eivät valaise, pimenee entisestään. Pimeys ei voi ajaa pois pimeyttä. Ainoastaan valo kykenee siihen. Viha ei voi ajaa pois vihaa. Ainoastaan rakkaus kykenee siihen.”

Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään luvussa 2 jakeesta 21 jakeeseen 25:

Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.
-- Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu.
Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän "kantoi meidän syntimme" ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. "Hänen haavansa ovat teidät parantaneet." Te olitte "eksyksissä niin kuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.