Kristuksen alentumisen esimerkki

Filippiläiskirje 2:1-11

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 2.10.2016

Paavali kirjoitti Filippiläiskirjeen vankilasta. Paavali oli kahlittu roomalaiseen sotilaaseen ja odotti oikeudenkäyntiä jossa ratkaistiin se, teloitetaanko hänet, vai pääseekö hän kenties vapaaksi. Paavali oli olosuhteistaan huolimatta toiveikas. Hän iloitsi evankeliumin etenemisestä ja jaksoi kantaa huolta toisista, kuten filippiläisistä.

Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

Paavali kehoittaa kristittyjä yksimielisyyteen. Yksimielisyys ei ole aina helppoa. Tulemme erilaisista taustoista ja meillä on eroja myös temperamentissa. Myös alkuseurakunnassa oli haasteita. Helposti ajattelemme, että alkuseurakunnan aika oli seurakunnan kulta-aikaa, silloinhan apostolit olivat yhä elossa ja Jumala toimi voimallisesti. Kuitenkin näemme Raamatun lehdiltä, että ihmisiä he vain olivat myös alkuseurakunnassa. Filippin seurakunnassakin oli kiistaa, ainakin Euodian ja Syntyken välillä. Jo alkuseurakunnan aikana painittiin monenlaisten syntien, harhaoppien ja ongelmien kanssa.

Kuitenkin Pyhä Henki yhdisti varhaiset kristityt toisiinsa. Kristuksen Henki yhdistää myös meidät Kristukseen ja toinen toisiimme. Koemme Kristuksen armoa ja voimme siksi armahtaa myös muita. Uskon kautta Kristuksen kanssa yhdistymisen seurauksena on Hengen yhteys, sekä osallisuus Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Tästä yhteydestä Jeesuksen kanssa meille virtaa rohkaisua, lohdutusta ja myötätuntoa.

Ykseys ei tarkoita sitä, että olisimme joka asiasta samaa mieltä. Seurakunnassa on tilaa erilaisille näkökulmille ja keskusteluille. Vanha kristillinen ajatus on yhä ajankohtainen: ”Keskeisissä asioissa ykseys, kehällisissä vapaus, kaikessa rakkaus.”

Paavali varoittaa ylpeydestä, itsekeskeisyydestä, itsekorostuksesta ja oman edun tavoittelusta. Hän kehoittaa huomioimaan myös toiset. Voimme soveltaa tätä perheisiimme, naapureihimme, ystäviimme, työkavereihimme, opiskelukavereihimme ja seurakuntaan, kaikkiin ihmissuhteisiimme.

Jeesuksessa ei ollut itsekkyyttä tai turhamaisuutta. Hän oli sydämeltään lempeä ja nöyrä. Hän ei kiivennyt ylöspäin sosiaalisen arvostuksen tikapuita, vaan laskeutui alaspäin. Hänet surmattiin kidutustavalla, joka oli varattu pahimmille rikollisille, kapinallisille ja karanneille orjille.

Jeesus sanoi opetuslapsille, Markus 10:42-45: Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.

Toisten asettaminen itsemme edelle ei ole helppoa. Kuitenkin meidän tulee etsiä toistemme parasta ja seurata näin Kristusta. Meidän tulee nähdä toisissamme sitä hyvää, mitä Jumala on meihin laittanut. Niiden ominaisuuksien, jotka näkyvät Kristuksessa, hänen ihmiseksitulossaan ja ristille suostumisessaan tulee näkyä myös meissä, Jeesuksen opetuslapsissa, ja meidän yhteisössämme, seurakunnassa. Paavali kehoittaa lukijoitaan ilmentämään samaa itsensäkieltävää mielenlaatua, mitä Jeesuksella oli, asennoitumaan toisiimme Kristuksen tavoin. Paavali kirjoittaa, Roomalaiskirje 12:10: Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.

Sen lisäksi, että meidän tulee toimia pyrkiä nöyryyteen ja toisten huomioimiseen yksilötasolla, meidän tulee pyrkiä tähän myös yhteisönä. Meidän ei tule ajatella, että Suomen Vapaakirkko on parempi kuin kaikki muut kirkkokunnat. Voimme toki arvostaa, ja meidän on myös hyvä arvostaa, omaa kirkkokuntaamme. Meillä tulee kuitenkin olla laajempi visio seurakunnasta ja Jumalan valtakunnasta. Kristuksen seurakunta on laaja. Siihen kuuluu kaikkina aikoina ja kaikkialla eläneet Kristuksen seuraajat. Heitä löytyy kaikista kirkkokunnista. Seurakunnassa kyse  suuremmasta yhteisöstä kuin Suomen Vapaakirkko. Ja Jumalan valtakunnassa on kyse jostain paljon kauniimmasta kuin keskinäisestä paremmuudesta.

Tässä jaejaksossa on todennäköisesti varhaiskristillinen Kristus-hymni. Se kertoo Jeesuksen alentumisesta ja koroittamisesta. Jeesuksen alentuminen on ihmiseksi tulemista ja suostumista teloitukseen roomalaisella ristillä. Hän, joka oli luomassa maailmankaikkeutta nöyrtyi ja syntyi ihmiseksi. Jeesus otti palvelijan roolin, vaikka hän on Herra. Hän pesi viimeisellä ehtoollisella opetuslasten jalat ja antoi meille esikuvan siitä, miten meidänkin tulee tehdä.

Alkuseurakunnan aikana oli vääriä opettajia, jotka kielsivät Kristuksen inkarnaation, eli että Jumala tuli ihmiseksi. Heidän mukaansa Jeesus ainoastaan näytti ihmiseltä. Kutsumme tällaista käsitystä nimellä doketismi. Apostoli Johannes pitää tällaista opetusta harhaoppina. Jeesus ei ollut ainoastaan näennäisesti ihminen – hän oli ja on todellinen ihminen.

Varhaisen seurakunnan aikana oli toinenkin harhaoppi, joka ei kieltänyt Jeesuksen ihmisyyttä, vaan Jeesuksen jumaluuden. Kutsumme heitä nimellä ebionilaiset. Heidän mukaansa Jeesus oli ainoastaan ihminen, Joosefin ja Marian poika, joka oli saanut Hengen. Mutta Jeesus ei ollut ainoastaan ihminen. Kristus oli olemassa jo ennen ihmiseksi syntymistään. Kristuksen ennaltaoloa kutsutaan nimellä pre-eksistenssi, ennaltaoleminen. Jeesus ei myöskään lakannut olemasta Jumala syntyessään ihmiseksi. Jeesus oli ja on tosi Jumala ja tosi ihminen.

Jeesuksen elämää leimasi nöyryys. Hän syntyi köyhään juutalaisperheeseen. Hänellä ei ollut maallisia rikkauksia ei yleisesti tunnustettua yhteiskunnallista asemaa tai poliittista valtaa. Kuitenkin Paavali kirjoittaa Jeesuksesta: 2. Korinttilaiskirje 2:9: Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

Teloitus ristillä oli häpeällisin tapa päättää elämänsä 1. vuosisadan Välimeren alueella. Juutalaiset pitivät ristiinnaulittuja Jumalan kiroamina. Roomalaiset eivät halunneet edes nähdä ristiä tai kuulla rististä. Jeesus muutti tuon halveksitun teloitusvälineen seuraajiensa ylpeyden aiheeksi. Paavali sanoi: En ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Gal. 6:14

Jeesus alensi itsensä. Mutta Jumala koroitti Jeesuksen korkeimpaan mahdolliseen asemaan. Jeesus on taivaisiin astunut Jumalan Poika. Hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella ja hallitsee ikuisesti. Juutalaiset eivät lausu Jumalan nimeä Jahve (hän on se, joka hän on). He lausuvat tuon pyhän nimen tilalla sanan Herra (kreikaksi kyrios, hepreaksi adonai). Isä Jumala antoi Jeesukselle tuon nimen Herra, nimen, joka on kaikkien muiden nimien yläpuolella.

Jumala sanoo profeetta Jesajan kautta, Jesaja 45:22-23:
Minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.
Minä olen vannonut itseni kautta,
minun suuni on lausunut tämän totuuden,
peruuttamattoman sanan:
-- Minun edessäni on notkistuva jokainen polvi,
jokainen suu on vannova minun nimeeni!

Jumala sanoi, ettei hän jaa kunniaansa toisten kanssa ja että hänen edessään jokainen polvi on notkistuva. Nyt Paavali soveltaa tämän raamatunkohdan Jeesukseen. Jeesus sanoi, Joh. 5:19-23: Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.

Jopa Kristuksen vastustajat tulevat tunnustamaan hänen herruutensa. Kaikki taivaassa, maanpäällä ja maan alla viittaa koko luotuun todellisuuteen. Koko luomakunnan, kaikkien ihmisten, niin lunastettujen kuin kadotettujen, ja kaikkien enkelien, niin hyvien, kuin langenneitten, on tunnustettava Jeesuksen auktoriteetti.

Varhaisen kirkon aikaan kristittyjä vaadittiin tunnustamaan Rooman keisari Herraksi ja uhraamaan keisarin suojelushengelle. Keisari vaati jumalallista kunnioitusta. Kristityt sanoivat, että he kyllä rukoilevat Jumalaa keisarin puolesta, mutta he tunnustavat jumalalliseksi Herraksi ainoastaan Jeesuksen Kristuksen. Koska kristityt eivät osallistuneet keisarin palvontaan, heitä vainottiin. Moni menetti näissä vainoissa henkensä. Kuitenkin kirkkoisä Tertuallinus sanoi: ”Kristittyjen veri on siemen.” Hän tarkoitti tällä, että marttyyrien rohkeus sai yhä useamman kiinnostumaan kristinuskosta.

Emme kenties joudu sellaiseen tilanteeseen, jossa joudumme kuolemaan uskomme tähden. Mutta meitä kutsutaan elämään Jeesukselle ja hänen asialleen. Kun tunnustamme Jeesuksen Herraksi, teemme näin Isän Jumalan kunniaksi. Varhaiskirkon ensimmäinen uskontunnustus oli ”Jeesus on Herra”. Kun tunnusti Jeesuksen Herraksi, saattoi päästä kasteelle ja seurakunnan jäseneksi. Haluan päättää Ilmestyskirjan kuvaamaan näkyyn.

Ilmestyskirja 7:9-10: Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä:
-- Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!

Saakoon jokainen meistä olla kerran Jumalan valtaistuimen edessä ylistämässä Jumalan Karitsaa, Herraa Jeesusta. Kun uskomme häneen, hän on luvannut antaa meille meidän syntimme anteeksi. Kun seuraamme häntä, hän on luvannut viedä meidät perille.

Itse rauhan Jumala pyhittäköön meidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksemme, meidän henkemme, sielumme ja ruumiimme, niin että olisimme nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Aamen.