Pettävät viisauden opit

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 25.02.2025

Kolossalaiskirje 2:3-10

Alkukirkossa oli erityisen haastava harhaoppi. Kutsumme sitä nykyisin gnostilaisuudeksi. Uudessa testamentissa on jo viitteitä esignostilaisuudesta. On hyvin mahdollista että heidän vaikutuksensa oli läsnä myös Kolossan seurakunnassa.

Erityisesti kirkkoisä Irenaeus taisteli gnostilaisuutta vastaan. Hän eli noin vuodesta 125 vuoteen 200. Nimitys gnostilainen tulee kreikan sanasta gnosis, tieto. Gnostilaisuudessa oli kyse salatun viisauden tavoittelusta. Kristus nähtiin salatun viisauden tuojana, ei ristillä synnit sovittaneena Vapahtajana.

Gnostilaisuudessa ajateltiin että aineellinen todellisuus on arvotonta. Osa gnostilaisista piti materiaalista todellisuutta jopa pahana. Maailman loi heidän mukaansa Vanhan testamentin paha jumala. Uuden testamentin hyvä Jumala toi sen sijaan pelastavan tiedon, salatun viidauden, jonka oivaltaminen toisi vapautumisen maailmasta.

Esimerkiksi seksuaalisuuden toteuttaminen nähtiin gnostilaisuudessa turmeltuneena asiana. Osa gnostilaisista piti sen toteuttamista kokonaan kiellettynä. Toiset pitivät seksuaalista itseilmausta yhdentekevänä asiana, joka koski ainoastaan ruumista. He sallivat puolestaan kaikenlaisen hurjastelun.

Nykyisinkin on gnostilaisia vaikutteita. Puhutaan oman aikamme uusgnostilaisuudesta. Gnostilaisia tekstejä luetaan vieläkin ja niistä haetaan vaikutteita ”vaihtoehtoiselle” hengellisyydelle. On kuitenkin tärkeää että pitäydymme Kristuksen oppiin. On tärkeää kiinnittyä Jeesukseen, kuulla hänen sanojaan, toimia hänen ohjauksessaan.

Gnostilaisuudessa oli se hyvä puoli että se pakotti alkukirkkoa miettimään asioita tarkemmin. Varhainen kirkko opetti että langenneenakin Jumalan luoma maailma on hyvä. Antoihan Kristus kasteen ja ehtoollisenkin, jossa hän siunaa meitä aineen kautta: veden, leivän ja viinin. Pelastuksen sanoma ei ole salattua esoteerista viisautta, vaan julkista evankeliumin julistamista Jumalan Pojasta, joka tuli lihaksi, inkarnoitui aineelliseen maailmaan aineelliseen ruumiseen lunastaakseen koko ihmisen.

Paavali kirjoitti myöskin 1. Timoteuskirjeen luvun 4 jakeissa kolmesta viiteen ilmeisesti juuri gnostilaissävyisistä opettajista, jotka kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa.  Paavali jatkaa: Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen.

Toisin kuin gnostilaiset opettivat, saamme iloita Jumalan antamista lahjoista, kuten erilaisista ruoista ja juomista, sekä seksuaalisesta läheisyydestä elämänkumppanimme kanssa, jos meillä sellainen on. Voimme tehdä niin hyvillä mielin ja puhtaalla omallatunnolla. Meidän tulee kunnioittaa Luojan luomaa kaunista luomakuntaa, myös aineellista todellisuutta. Myös luonnonsuojelu ja eläinten hyvinvoinnin edistäminen on Jumalan tahdon mukaista. Sekin on jumalanpalvelusta.

Jumala on luonut paitsi henkemme ja sielumme, myöskin ruumiimme. Se on Jumalan temppeli. Hän on luonut taivaat, mutta myöskin maan. Kehomme ei ole arvoton, saati paha, vaan hyvän Jumalan hyvä lahja. Pelastus Kristuksessa koskee myös kehoamme. Koemme kerran ruumiin ylösnousemuksen viimeisenä päivänä. Myös koko muu luomakunta tulee uudistumaan silloin tavalla, jota nyt saatamme vasta aavistella.