torstai 3. marraskuuta 2016

Simo Lintinen niin kuin hänet muistan

Simo Lintinen 1953-2016

Luin ensimmäistä kertaa Simo Lintisestä kun katselin lukiossa Suomen teologisen opiston sivuja. Löysin netistä Simon puheita ja tykkäsin niistä. Rauhallista ja järkevää settiä (ex-luterilaisen hellarinuoren korviin), kuitenkin kristinuskoon vankasti sitoutuen. Lukion jälkeen ollessani ammattikoulussa soitin Simolle. Kyselin systemaattisen teologian oppikirjoja. Simo suositteli Millard Ericksonin Christian Theology ja sitä täydentämään "karismaattisesta perspektiivistä" Wayne Grudemin Systematic Theology. Ostin kirjat ja tykkäsin.

Tapasin Simon ensimmäisen kerran, kun ammattikoulun ja työelämässäolon jälkeen suunnittelin opintoja opistolla ja tulin tutustumaan. Minulle jäi hyvä yleisvaikutelma. Simo sanoi, että Suomen teologisella opistolla teologiaan tutustuminen ei ole yhtä "repivää" kuin yliopistossa. Tämä on varmasti totta seurakuntanuoren kohdalla. Hän tiukkasi minulta, olenko valmis akateemiseen opiskeluun "tekemään eksegeesiä", kun kuuli että aion hakea suoraan seminaarin puolelle. Sanoin, että siksi juuri olin hakemassa.

Opistolla tutustuin Simoon enemmän. Hän oli aina huumorintajuinen, yleensä ystävällinen, meille opiskelijoille useimmiten isällinen. Hän oli ahkera ja teki liikaa töitä. Joskus hän harmi sitä, ettei ehtinyt huomioida kaikkia opiskelijoita niin paljon, kuin olisi halunnut. Hänellä oli hyvä stressinsietokyky - ja paljon stressiä. Simossa oli niin paljon potentiaalia, aistin, ettei kaikki siitä ollut vielä realisoitunut. Sanoin joskus hänelle, että hänestä olisi ollut vaikka ammattitutkijaksikin. Simo oli teologina eniten raamattuteologi ja missiologi. Silti hän luki laajalti ja assimiloi useammalta suunnalta vaikutteita (mm. Luther ja kirkkoisät). Erityisen ilahtunut olin siitä karismaattisesta perusvireestä, jonka Simo ja Helena omaksuivat anglikaanikirkosta.

En ollut aina samaa mieltä Simon kanssa, mutta Simo sanoikin aina, ettemme häntä seuraisi, vaan muodostaisimme itsenäisesti käsityksemme. Hän arvosti sitä, että haastoimme häntä ja ilmaisi sen (vaikka ei se ole kenestäkään meistä aina helppoa ja mukavaa kun omalle kohdalle sattuu). Aito lintisläisyys on sitä, että antaa toisten mennä ohi oikealta ja vasemmalta. Jumalan valtakunta on se juttu, ei meidän oma ego.

Simon ajattelu oli aina liikkeessä, prosessissa. Hänellä oli tietyt vakaumukset, mutta hän ei ollut jähmettynyt, vaan oppi koko ajan lisää. Ehkä siksikin hän niin mielellään kuunteli meidän opiskelijoiden esitelmiä ja saarnoja. Nöyryyttä on oppia myös niiltä, jotka eivät ole vielä yhtä pitkällä. Simo olisi halunnut viedä sen väitöskirjansa SVK:n opillisesta kehityksestä päätökseen ja opiskella sen jälkeen "vielä vähän lisää". Rukoilin aina välillä Simon väikkärin puolesta, siihen asti kunnes kuulin Simon sairastumisesta. Googletin haimasyövästä duodecimin artikkelin ja tajusin, että jos Jumala ei nyt ilmesty, niin se on menoa.

Opistolla kutsumuskriisissäni yritin työntää ajatuksen kokotoimisesta valtakunnantyöstä sivuun. Simo ei myötäillyt (ärsyttävää!), vaan sanoi, että SVK tarvitsee työntekijöitä. Tässä sitä nyt sitten ollaan Viitasaarella vsrk:n pastorina. Koin olevani liian hajalla. Simo sanoi, että Jeesus on "haavoitettu parantaja - ja niin mekin olemme".

Koin huonoa itsetuntoa, mutta kohtaamiset ja rohkaisut opistolla vahvistivat uskoani siihen, että minullakin voi olla jotain annettavaa SVK:lle. Simo mm. sanoi: "Sinulla Juha on enemmän tietoa jo tänne opistolle tullessa, kuin osalla täältä lähtiessä." Simo ilahtui kun kuuli, että harkitsin jatko-opintoja. Niihin hän minua rohkaisi ja antoi käytännön vinkkejä. Toivottavasti joskus saan seurata tässä hänen esimerkkiään ja lähteä ulkomaille maisterikoulutukseen.

Olen kiitollinen Jumalalle Simosta ja Helenasta. Ei he täydellisiä olleet, vaan todellisia. Jakoivat elämästään avoimesti, niin hyvistä päivistä ja vähemmän hyvistä. Heidän rohkea esimerkkinsä ja aito hengellisyytensä on jättänyt jälkensä kokonaiseen työntekijäsukupolveen, minä mukaanlukien. Toivon Helenalle, Tommille, Epulle, Katille ja Heidille jaksamista ja voimia surutyöhön.

1 kommentti:

  1. Täällä juttua Simosta:
    http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/rehtori-simo-lintinen-ylennettiin-kirkkauteen/

    VastaaPoista