Osa kristityistä korostaa nykyisin voimakkaasti, että "Israelia tulee siunata", ja että "Israel on Jumalan omaisuuskansa". Mutta mitä oikeastaan tarkoitetaan sanoilla "Israel", "siunata" ja "Jumalan omaisuuskansa"?
Käsitteiden määritteleminen on hyvin tärkeää. Onkin syytä erottaa toisistaan muinainen teokraattinen Israelin kuningaskunta ja moderni sekulaari Israelin valtio. Edellistä hallittiin tooran käskyillä ja periaatteilla (2. Moos. – 5. Moos.). Jälkimmäinen on demokraattinen juutalainen oikeusvaltio. Modernissa Israelissa asuu paljon etnisiä ja myös uskonnollisia juutalaisia, mutta samalla monia muitakin ihmisiä, muun muassa arabeja, kristittyjä, muslimeja ja ateisteja.Uuden testamentin mukaan Israel on Jumalan omaisuuskansa. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta nykyistä Israelin kansallisvaltiota, jota ei ollut Uuden testamentin tekstien syntyessä vielä olemassa. Puhutaankin valitusta kansasta. Paavali opetti, että Jumala valitsi ensin juutalaiset (Room. 1:16, 2:9–10). Uuden testamentin aikaan juutalaisella kansalla ei ollut omaa valtiota, Juudea oli Rooman keisarikunnan provinssi.
On myös syytä erottaa juutalaisuus uskontona ja etnisyytenä. Perinteisestä kristinuskosta käsin ei voida ajatella, että juutalaisuus uskontona olisi Jumalan omaisuuskansa. Juutalainen uskonto torjuu Jeesuksen messiaanisuuden ja sovitustyön ristillä. Paavalin mukaan epäusko on saanut aikaan ”irtileikkaamisen” jalosta oliivipuusta, Israelin kansasta (Room. 10:18–11:20).
Kun olin nuorempana Israelissa, eräs paikallinen messiaaninen juutalainen pyysi minulta, että me kristityt emme keskittyisi niin paljon kaikkeen muuhun liittyen Israeliin, vaan rukoilisimme ennen kaikkea, että juutalaisten silmät avautuisivat ymmärtämään Jeesuksen olevan heidän messiaansa (2. Kor. 3). Hän näki selvästi tämän tärkeimpänä asiana, jota me kristityt olemme laiminlyöneet.
Jumalan tunteminen Jeesuksen kautta on kristinuskon mukaan suurin siunaus niin juutalaisille kuin pakanoille, ja lähetystyö juutalaisten parissa on raamatullista (Room. 10:1–15). Jeesus on messiaana ainoa pelastustie niin juutalaiselle kuin pakanalle (Apt. 4:12). Tooraa kaikkein tiukimmin tulkitsevat ja toteuttavat ortodoksijuutalaiset eivät kuitenkaan lainkaan pidä kristillisestä lähetystyöstä juutalaisten keskuudessa. He pyrkivät saamaan Israelissa aikaan tiukennuksia lakeihin tässä asiassa. He tekevät myös väkivaltaa messiaanisia juutalaisia kohtaan ja turmelevat messiaanisten seurakuntien omaisuutta.
On parempi ajatella, että Jumalan omaa kansaa ovat kaikki Jumalan omat — kaikki ennen Jeesusta eläneet pyhät sekä kaikkien aikojen Jeesukseen uskovat, eli Jeesusta seuraavat juutalaiset ja pakanat. Uudessa testamentissa juutalaisista ja pakanoista koostuvaa Jeesuksen seuraajien joukkoa, seurakuntaa, kutsutaan Vanhan testamentin Jumalan kansan ohella Jumalan kansaksi esimerkiksi Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä (2:4–10). Se on nykytutkimuksen mukaan kirjoitettu myös pakanakristityille, eli Jeesukseen uskoville ei-juutalaisille. Kirjeessä mainittua Babyloniaa (3:15) käytettiin Rooman salanimenä (myös Ilm. 17:5). Uudessa testamentissa pakanakristittyjä kehotetaan kuitenkin nöyryyteen ja rakkauteen juutalaisten suhteen (Room. 9:1–5, 10:1–4).
Juutalaiset ovat Jumalan alkuperäinen omaisuuskansa. Jeesukseen uskovat pakanat ovat Paavalin mukaan villejä oliivipuun oksia, jotka on vasta myöhemmin oksastettu jaloon oliivipuuhun, Israelin kansaan (Room. 11:11–14). Kristityt eivät ole muistaneet näitä Paavalin viisaita sanoja. Se, mitä kristityt ovat tehneet juutalaisille historian saatossa, on hirvittävää. Vainot ovat ymmärrettävästi synnyttäneet juutalaisissa epäluuloa myös kristinuskon sanomaa kohtaan. Tämän kaiken valossa erityisesti kristittyjen tulee sanoutua ehdottomasti irti kaikesta antisemitismistä.
En ole kristitty sionisti. Toisin sanoen en lukeudu heihin, jotka perustelevat modernin Israelin valtion olemassaolon oikeutta Raamatun lopunaikojen profetioilla. Mutta Israelin kansallisvaltiolla on silti oikeus olemassaoloon. Israelissa on varmasti vikoja, puutteita ja ongelmia — missäpä valtiossa niitä ei olisi. Israel on silti kansainvälisesti tunnustettu demokraattinen oikeusvaltio.
En lakkaa ihmettelemästä sitä, että terroristijärjestöjen propagandaa levitetään niin alttiisti etenkin sosiaalisessa mediassa. Hamasin, Hizbollahin ja muiden terroristijärjestöjen mukaan Israel tulee hävittää maailmankartalta. Ne eivät ole moraalisesti tasavertaisia toimijoita Israeliin nähden. On tärkeää muistaa, että Israelissa on yhä lehdistönvapaus, jota toimittajat myös käyttävät muun muassa maansa johtajien kritisoimiseen.
Israel rakentaa siviileilleen pommisuojia ja suojaa heitä paljon maksavilla torjuntaohjuksilla. Hamas sen sijaan käyttää palestiinalaissiviilejä ihmiskilpinä ja tappaa tarkoituksella israelilaissiviilejä. On totta, että Israelin hyökkäyksissä ikävä kyllä kuolee myös siviilejä, mutta Israel sentään pyrkii minimoimaan siviilien kuolemia. On totta, että israelilaiset ovat tehneet myös sotarikoksia, mutta on vaikea keksiä sotaa käyvää kansaa, joka ei niitä olisi tehnyt. Myös liittoutuneet tekivät toisessa maailmansodassa sotarikoksia. Me suomalaisetkaan emme ole sotineet sotiamme täysin ”puhtaasti”.
Meidän kristittyjen tulee siunata Israelin valtiota ja kaikissa maissa asuvia juutalaisia sekä rukoilla rauhaa Jerusalemille. Meidän tulee siunata myös muita kansallisvaltioita ja kansoja sekä rukoilla rauhaa myös muille kaupungeille. Siunaaminen ei tarkoita, etteikö voisi esittää myös kritiikkiä ja tuomita vääryyksiä. On tärkeää olla totuudellinen ja tasapuolinen. Rauha ja siunaus toteutuvat täydellisesti vasta tulevassa messiaanisessa Rauhanruhtinaan valtakunnassa.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti