Puhe Äänenkosken vapaasrk:lla su 21.1.2024
Jeesus opetti paljon vertauksin. Kun Jeesus oli yksin niiden kahdentoista ja muiden seuraajiensa kanssa, he kyselivät vertausten selityksiä. Syy sille miksi Jeesus käytti vertauksia oli, että hän tahtoi samanaikaisesti ilmoittaa Jumalan valtakunnan salaisuuden ja kätkeä sen.
Todellisille opetuslapsille vertaukset avasivat valtakunnan sanomaa. Mutta niille, jotka suhtautuivat Jeesukseen ja hänen sanomaansa torjuvasti, vertaukset kätkivät valtakunnan salaisuutta. Vertaukset siis seuloivat kuulijoita. Kyse ei ollut vain tiedollisesta ymmärtämisestä, vaan siitä, tahtoiko kuulija avautua Jeesukselle ja hänen sanomalleen.
Jeesus lainaa tekstimme jakeessa 12 Jesajan kirjaa. Asiayhteytenä on Jesajan kutsumusnäky. Siellä Jumala sanoo profeetalleen: Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö. Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi -- ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi (Jes. 6:9-10).Tässä puhutaan kansan syvästä paatumuksesta. Juudassa oli vallalla pitkään oikeuden sijaan köyhien riistäminen ja väkivallan teot sekä epäjumalien palvonta. Jumala kutsui profeettoja varoittamaan kansaa ja lopulta julistamaan tuomiota. Jumala paadutti, tai kovetti, Juudan kansan sydämen, koska kansa oli ensin paaduttanut itsensä. Hengellinen sokeus oli seurausta kansan omasta valinnasta kääntyä pois Jumalasta. Mutta Jesaja ja muut profeetat julistivat myös toivoa. He eivät koskaan julistaneet pelkkää tuomiota. Julistuksessa oli aina myös pelastuksen lupaus. Kansasta jäi jäljelle pyhä jäännös, uskollisten joukko, jonka kautta Jumalan kansa tuli elpymään uudelleen eloon.
Aivan kuten opetuslapset ensimmäisellä vuosisadalla, myös me tämän päivän Jeesukseen uskovat olemme todella etuoikeutettuja saadessamme kuulla Herramme sanoja ja myös ymmärtää jotain Jumalan valtakunnan salaisuudesta. Se on suurta armoa. Jumala päätti antaa valtakuntansa pienelle joukolle. Myös nyky-Suomessa näyttää siltä, että todelliset Kristuksen seuraajat ovat yhä valtaväestöä huomattavasti pienempi vähemmistö. Tämä näkyy myös kyselytutkimuksissa. Se, että saamme olla lähellä Jeesusta, on toisaalta hyvin rohkaisevaa ja ihmeellistä. Toisaalta koemme samalla surua ja kipua siitä, että ainoastaan harvat todella tuntevat Kristusta ja ymmärtävät hänen valtakuntansa merkitystä.
Jumalan valtakunnan salaisuuden tuntemiseen liittyy myös vastuuta. Kyse ei ole ainoastaan vertausten ymmärtämisestä, vaan yhteistyöstä salatun Jumalan kanssa. Iloitsin kun alussa oli asiaa evankelioinnista. Sen puolesta kannattaa rukoilla. Jumalan valtakunnan salaisuus leviää yhä tänään seurakunnan kautta Suomessa ja kaikkialla maailmassa. Meitä kutsutaan antamaan hyvää todistusta Herrastamme toisille, tekemään hyvää ja kertomaan evankeliumin sanomaa. Jeesuksen sanoma on tarkoitettu tuotavaksi julki, julistettavaksi kaikille kansoille, jokaiselle ihmiselle. Meitä kaikkia tarvitaan Herran työssä, olimme lapsia tai vanhuksia tai siltä ja väliltä. Kaikille meille on tehtävää.
Saamme rukoilla sitä, että Jumalan valtakunta leviäisi kaikkien kansojen keskuudessa. Se on todella tärkeää. Rukous on näkymätöntä. Sitä ei voi mitata. Emme tiedä miksi Jumala on tarkoittanut niin, mutta rukouksessa on mieletön voima. Kun luemme kirkkohistoriaa ja lähetyshistoriaa, niin usein missä evankeliumi on levinnyt on ollut rukousta.
Lukemassamme jaejaksossa oli myös neljä vertausta. Vertaus lampusta ja mitasta kertovat Jeesukseen ja hänen sanomaansa suhtautumisesta. Jeesus kysyy retorisesti lampun sijoittamisesta. Kuulijat ymmärsivät kyllä että öljylampun tehtävä on tuoda valoa huoneeseen. Tämä luonnollisesti vaikuttaa siihen mihin lamppu asetetaan.
Valo paljastaa sen minkä pimeys kätkee. Jeesus Kristus on maailman valo. Hän on tullut tullakseen julki. Sanoma Jumalan valtakunnasta Jeesuksen persoonassa ja työssä on tullut valaisemaan jokaisen ihmisen. Mutta tämä saattaa toteutua ainoastaan niiden kohdalla, jotka reagoivat hänen sanomaansa oikealla tavalla. Jeesus pysyy muilta salattuna. Hänen todellinen identiteetti ei aukene, jos ei halua tulla hänen luo.
Myös vertaus torikaupassa tapahtuvasta mittaamisesta opettaa meille Kristukseen ja hänen sanoihinsa suhtautumisesta. Se, miten mittaamme Jeesuksen sanomaa, vaikuttaa siihen miten meille itsellemme mitataan. Niille, jotka ottavat Jeesuksen ja hänen sanansa vastaan, annetaan lisää. Ne, jotka torjuvat hänet ja hänen sanansa, menettävät senkin, mitä heillä nyt on.
Jumalassa sana on valtava siunaus. Se tuo pelastuksen uskoville. Samalla se paaduttaa ja tuo tuomion epäuskoisille, jotka torjuvat sanoman. Jumala samanaikaisesti ilmoittaa itsensä ja kätkee itsensä. Hänet voi löytää, jos vain tahtoo. Samalla ei ole pakko uskoa. Ranskalainen 1600-luvulla elänyt matemaatikko, fyysikko ja filosofi Blaise Pascal on sanonut: ”Niille, jotka haluavat uskoa, on riittävästi valoa. Niille, jotka eivät halua uskoa, on riittävän hämärää.”
Vasta Kristuksen paluun, eli toisen tulemuksen, yhteydessä Jumalan todellisuus tulee olemaan kaikille täysin ilmeistä. On tavattoman tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten suhtaudumme Jumalan sanoihin. Ne ovat kalliita ja arvokkaita. Jumalan sanoja tulee tutkia ja punnita huolella.
Jeesuksen sanoman arvottamisella on kahtalainen vaikutus. Ne, jotka eivät arvosta Jumalan sanoja, hukkaavat senkin vähän, mitä ovat saaneet oppia raamatullisesta viisaudesta. Mutta ne, jotka arvostavat Jumalan sanoja, haluavat oppia, ja myöskin oppivat, jatkuvasti lisää. Heille annetaan enemmän hengellistä ymmärrystä. Uskossa ja kuuliaisuudessa on valtavan suuri siunaus. Kun olemme vastaanottavaisia Kristukselle ja tahdomme toteuttaa Taivaan Isän tahtoa, Jumala antaa meille lisää.
Vertaukset kasvavasta viljasta ja sinapinsiemenestä puhuvat kasvusta. Itsestäänkasvava vilja kuvaa hengellistä kehittymistä. Luonnossa tapahtuva kasvu on todella ihmeellistä ympärillämme ja itsessämmekin. Kasvua tapahtuu vaiheittain ja spontaanisti kaikkialla, kunhan vain olosuhteet kasvulle ovat oikeat.
Sadonkorjuu kuvaa Raamatussa usein tuomiota ja pelastusta, Jumalan lopullista asioihin puuttumista. Jeesuksen aikalaiset odottivat Jumalan valtakunnan näyttävää ja pikaista toteutumista. Jeesus opetti että täyttymyksen aikaa tulee kyllä vielä. Ensin on kuitenkin sadon kypsymisen aika. Emme tiedä minkä aikaa siihen menee. Siihen menee sen aikaa kuin menee. Saamme kylvää ja joskus myös niittää. Teemme sitä mitä Jumala tahtoo sen aikaa mikä on meille annettu.
Pienenpieni sinapinsiemenen kuvaa sitä että Kristuksen valtakunta lähti liikkeelle inhimillisesti katsottuna varsin vaatimattomasta alusta. Kasvu on hidas ja vaiheittainen tapahtumasarja eli prosessi. On vertauksen merkityksen kannalta epäoleellista, että on olemassa vielä sinapinsiemeniäkin pienempiä siemeniä. Jeesuksen tarkoituksena ei ollut luennoida kasvitieteistä, vaan opettaa Jumalan valtakunnasta. Sinapinsiemenestä kasvaa lopulta pensas, jonne pikkulinnutkin voivat rakentaa pesän.
Kristuksen seurakuntakin on kasvanut liki kahdessa vuosituhannessa kaikille mantereille ulottuvaksi monikulttuuriseksi ja monikieliseksi kansainväliseksi yhteisöksi. Kristillisellä seurakunnalla on tänä päivänä paljon jäseniä ja merkittävää vaikutusvaltaa monessa maassa. Tulevassa ajassa Kristuksen seurakuntana kohtaamme lopullisen täyttymyksen, kun Jumalan tahto ja tarkoitus luomakunnalle toteutuvat lopulta täydellisesti.
Lukemamme Jeesuksen vertaukset olivat tarkoitetut varhaisille Jeesuksen seuraajille rohkaisuksi. He elivät kristinuskon alkutaivalta. Nämä samat sanat rohkaisevat meitä kristittyjä yhä tänäänkin. Mekään emme ole vielä nähneet kuin vähän, vasta aavistuksen siitä miten upea, suuri ja hyvä on Jumalan valtakunta. Paras on vielä edessä.
Meidän ei tule lannistua, jos oma hengellinen kehityksemme tai seurakunnan kasvu tuntuu meistä kovin hitaalta. Kaikella on aikansa auringon alla. Luonnossakin kasvu vie oman aikansa. Marjat ja hedelmätkään eivät kypsy viikossa tai kahdessa. Hengellinen kasvu ja Jumalan valtakunnan leviäminen tapahtuvat kyllä - Jumalan aikataulussa ja Jumalan vaikutuksesta. Tärkeintä on että meillä on oikea suunta, katse Kristuksessa. Lopullinen määränpäämme siintää vielä edessämme.
Saakoon pyhä ja laupias Kaikkivaltias Jumala siunata ja vahvistaa meitä jokaista kaikkina elämämme päivinä. Auttakoon hän meitä ymmärtämään ja toteuttamaan elämässämme hänen hyvää tahtoaan ja tarkoitustaan, kunnes perillä saamme nähdä hänet kasvoista kasvoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti