lauantai 10. syyskuuta 2022

Pieni puheenvuoro kristillisen raamatuntutkimuksen ja teologian harjoittamisesta

Viimeisten vuosikymmenten aikana on ollut aika paljon hämmennystä läntisessä akateemisessa ja kirkollisessa keskustelussa Raamatun arvovaltaan liittyen - Suomi mukaan lukien. Jotkut, kuten nyt jo edesmennyt Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen, ovat nähneet asian siten, että on mahdotonta tehdä raamattuteologiaa, koska varhaiset lähteet ovat niin monenkirjavat ja toivottomasti ristiriidassa keskenään.

Toisaalta erityisesti seurakunnissa on ollut havaittavissa tiettyä naiiviutta ja haluttomuutta ottaa osaa vakavampaan akateemiseen diskurssiin. Tähän voi liittyä syvää epäluottamusta tutkijoita kohtaan. Ammattiteologien on koettu kyseenalaistavan Raamatun arvovaltaa. On huomattava, että tämä epäluuloisuus ei ole noussut tyhjästä, sillä moni tutkija näkee Raamatun ainoastaan inhimillisenä kirjakokoelmana vailla ilmoituksellista arvoa.

Raamattunäkemyksen taustalla on aina filosofisia ja teologisia sitoumuksia. Taustaoletukset selittävät osaltaan sitä miksi eksegetiikassa päädytään usein niin erilaisiin lopputuloksiin. Myös kristittyjen on syytä arvostaa tieteellistä tutkimusta ja ottaa osaa teologiseen keskusteluun akateemisesti vastuullisella tavalla. Samanaikaisesti kristittyjen on tärkeää pyrkiä toimimaan kristillisen teismin edustajina oma maailmankuvansa huomioiden ja uskontonsa perusdokumentteja, raamatunkirjoja, kunnioittaen.

Evankelikaalit ovat valinneet erilaisia tapoja vastata liberaaliteologisiin raamatuntulkinnallisiin haasteisiin. Osa on vetäytynyt kriittisestä keskustelusta tekemään omaa tunnustuksellista tutkimustaan. Toiset, kuten nyt jo edesmennyt I. H. Marshall, ovat pyrkineet haastamaan kriittisten tutkijoiden käsityksiä heidän omalla metodologiallaan pyrkimyksenään tarjota uskottavia vaihtoehtoisia selityksiä.

Moni tutkija katsoo, että kriittinen metodologia voi palvella kristillistä julistustyötä. Esimerkiksi varsin konservatiivinen Uuden testamentin tutkija Craig Blomberg mainitsee Matteuksen evankeliumin kommentaarissaan redaktiokritiikin hyödyllisyydestä seurakunnallisessa julistuksessa.

Edesmennyt merkittävä evankelikaalinen raamatuntutkija F. F. Bruce on todennut ”kaiken todellisen tutkimuksen täytyy olla vapaata ollakseen uskottavaa”. Samanaikaisesti on realiteetti että kristillisellä seurakunnalla on omia kriteerejään arvioida minkä kaltainen tutkimus palvelee sen päämääriä (ja myös muillakin tahoilla kuin kristityillä on erilaisia intressejä). Kristittyjen rahoittamat pappisseminaarit, joissa harjoitetaan relevantiksi koettua tutkimusta ja  koulutetaan seurakuntien ja kristillisten järjestöjen työntekijöitä, ovat usein tunnustuksellisia.

Seurakunnallisessa opetuksessa olisi tärkeää olla tiettyä joustavuutta, puhumattakaan teologisista oppilaitoksista. Liian ahtaat tulkinnat voivat synnyttää tunnustuksellisesta näkökulmasta katsoen ei-toivottavan rajua dekonstruktiota liian helppojen ja varmojen vastausten kaatuessa.

On totta että mikään tutkimus ei ole täysin ennakkokäsityksistä vapaata. Uuden testamentin tutkija Robert Stein opiskeli ennen teologianopintoja kemiaa, joka on puhdas luonnontiede, ja pettyi siihen kun hänen teologian opettajansa sanoi että eksegetiikassa ennakko-oletukset ovat tulkinnoissa ratkaisevia. Myöhemmin uransa aikana hän totesi tämän pitävän usein paikkansa. Vaikka ennakko-olettamuksilla on usein merkittävä osansa raamatunselitysopillisissa tulkinnoissa, tämän ei pitäisi johtaa akateemisen historiallisen raamatuntutkimuksen (tai muunkaan vähemmän eksaktin humanistisen tutkimuksen) vähättelyyn.

On mielestäni ongelmallista, jos esimerkiksi niin kutsutun korkeamman kritiikin (higher criticism) metodologia hylättäisiin uskonnollisista syistä. Suuri joukko evankelikaaleja tutkijoita operoi raamattuteologisen ja eksegeettisen tutkimuksen kärjessä soveltaen kriittisiä menetelmiä ja tuottaen mm. seurakuntaa rakentavaa kirjallisuutta. Tämänkaltainen tutkimuksellinen tulokulma on tuonut herätyskristillisille seurakunnille monia vastuullisia ja koeteltuja raamatunopettajia ja vienyt samalla myös tutkimusta aidosti eteenpäin. Vaikka seurakunnan opettaja ei esittelisikään julistustyössään kriittistä tutkimusta, hänen olisi itse hyvä olla edes jossainmäärin kriittisen tutkimuksen perusteista tietoinen.

Vaikka kristillisestä teismistä käsin tarkasteltuna naturalistinen lähestymistapa ei tee täyttä oikeutta Raamatulle, on tärkeää että on olemassa vuoropuhelua, jossa historiallis-kriittiset kysymykset sekä muut kriittiset näkökulmat otetaan huomioon. Raamattuun liittyvästä eksegeettisestä ja teologisesta tutkimuksesta olisi tärkeää keskustella. Muidenkaan nykytieteiden sivuuttaminen ei ole hyvä vaihtoehto, varsinkaan pidemmällä aikavälillä.

Ihanteellista olisi perehtyä huolellisesti kunkin alan kysymyksiin ja haastaa vallitsevia näkemyksiä myös tieteen omalla kentällä (yliopistot, julkaisut) silloin kun tämä katsotaan tarpeelliseksi ja tärkeäksi. Tämänkaltainen työskentely voisi antaa osaltaan uskottavuutta myös kristilliselle todistukselle ajassamme. Luonnollisesti mihin tahansa tiedon alaan perehtyminen on elämäntyö.

Omassa viitekehyksessäni Suomen Vapaakirkon jäsenenä ajattelen että on toivottavaa että työntekijämme saavat mahdollisimman hyvän akateemis-käytännöllisen koulutuksen seurakunta- ja lähetystyötä ajatellen. Se vaatii luonnollisesti jatkuvaa panostusta koulutuksen laatuun. Vaikka se vie kirkkokunnan resursseja, se samalla antaa paljon. On nähty että kansanopistomalli on toimiva tapa järjestää Suomen Vapaakirkon työntekijöiden koulutus. Tälle toimintatavalle on varmasti hyviä perusteluja.

Akateemisen vapauden ja tunnustuksellisen lähestymistavan välillä esiintyy aina jännitettä. On luonnollista, ja nähdäkseni tervettäkin, että myöskin Suomen teologisen opiston ja seurakuntakentän välillä on tiettyä jännitettä. On samalla toivottavaa, ettei tuo jännite kasvaisi liian suureksi. Siksi rakentavan vuoropuhelun edistäminen puolin ja toisin on prioriteetti.

Lähteitä

Blomberg, C.
1992 Matthew, New American Commentary.
         Nashville, Broadman & Holman.

Marshall, I. H.
2004 "Evangelicals and Hermeneutics" teoksessa:
         Beyond the Bible: Moving from Scripture to Theology (toim.).
         Grand Rapids, Baker.

Räisänen, H.
2015 Mitä varhaiset kristityt uskoivat.
         Helsinki, WSOY.

Stein, R. H.
1996 Jesus the Messiah: A Survey of the Life of Christ.
         Downers Grove, InterVarsity Press.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti