sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

J. I. Packer karismaattisuudesta

1. Johdanto

James Innel Packeria (syntynyt 1926) on kypsä kristitty ajattelija ja syvällinen raamattu-uskollinen teologi. Packer valmistui Oxfordin yliopistosta teologian tohtoriksi ja toimi teologian professorina Regent Collegessa Kanadassa.

Vaikka J. I. Packerin kirjassa Keep in Step with the Spirit on hyvää opetusta mm. pyhityksestä, kerron tässä hieman ajatuksia kirjan pohjalta karismaattiseen Hengen toimintaan liittyen. Packer ei lukeudu karismaattiseen liikkeeseen ja hän antaa aiheellistakin kritiikkiä liikettä kohtaan. Vaikka Packer ei koe kuuluvansa karismaattiseen uudistukseen, kuvaa hän liikettä silti varsin positiiviseen ja reiluun sävyyn.

2. Karismaattisen liikkeen erityispiirteet

2.1. Pyhän Hengen kaste
Packer kuvaa Pyhän Hengen kastetta karismaattisessa opetuksessa merkittävänä kääntymyksenjälkeisenä henkilökohtaisena kokemuksena, joka rikastuttaa kristityn elämää. Kaste Hengessä vahvistaa kristityn tietoisuutta Jumalan rakkaudesta, lapseudesta ja taivaallisesta perinnöstä, Jeesuksen läheisyydestä, Pyhän Hengen voimasta ja henkivaltojen todellisuudesta.

2.2. Kielilläpuhuminen
Vaikka kielilläpuhuminen katsotaan Paavalin opetuksen perusteella lahjoista vähemmän tärkeäksi mm. verrattaessa profetian lahjaan, sitä kuitenkin arvostetaan, koska se auttaa henkilökohtaisen jumalasuhteen hoitamisessa. Kielilläpuhuminen, eli glossolalia, tapahtuu ihmisen ollessa täydessä ymmärryksessä. Se on tahdonalaista puhujalle itselleen ei-ymmärrettävää puhetta.

2.3. Hengelliset lahjat
Karismaatikot uskovat, että Uuden testamentin "ihmelahjat" ovat tarkoitetut seurakunnalle kaikkina aikoina. Jokaisella kristityllä on joku Hengen lahja, eli karisma, ja siksi jokaisen tulee saada palvella seurakunnassa. Seurakunnan käyttäytymistapojen tulee olla joustavia ja näin mahdollistaa Kristuksen ruumiin rakentuminen eri lahjojen kautta.

2.4. Hengessä palvominen
Jumalanpalveluksissa tulee toteutua todellinen ja henkilökohtainen yhteys Jumalaan ja toisiin uskoviin. Jumalaa kohtaan tulee olla aidosti avoin, spontaanisuus tulee sallia ja palvonnalle tulee varata aikaa. Packer on kokenut karismaattiset jumalanpalvelukset syvästi puhdistavina ja virkistävinä.

2.5. Karismaattinen uudistus
Karismaattisen uudistuksen ajatellaan olevan keskeistä tässä ajassa Jumalan tehdessä seurakuntaansa uudelleen elinvoimaiseksi. Karismaattisella liikeellä on tietyistä eroista huolimatta paljon yhteistä helluntailaisuuden kanssa. Mm. parantumisihmeitä ja Jumalan läsnäoloa kristityn koko elämässä korostetaan.

3. Karismaattisen liikkeen vahvat puolet

3.1. Kristus-keskeisyys
Vaikka jotkut yksilöt saattavatkin poiketa linjasta, karismaattisen uudistuksen valtavirta on vahvasti trinitaarinen ja korostaa Jeesuksen herruutta sekä Pyhän Hengen työtä Kristuksen kirkastajana.

3.2. Elämä Hengen voimassa
Toisinkuin monissa kristillisten ryhmissä missä on enemmän muodollisuutta ja myös itseensäluottava omahyväisyyttä moraaliin liirtyvissä asioissa, karismaatikot korostavat uskovan olevan riippuvainen Hengen voimasta.

3.3. Tunteiden ilmaiseminen
Kylmyys ja tunteettomuus leimaa monien seurakuntien jumalanpalveluksia. Karismaatikot ilmaisevat usein iloista rakkautta Jeesusta ja toisia kristittyä kohtaan vapautuneemmin.

3.4. Vahva rukouselämä
Karismaatikot korostavat palavan, jatkuvan ja kokosydämisen rukouksen merkitystä. Monet rukoilevat paljon ja pitkiä aikoja. Kielilläpuhujat rukoilevat myös ymmärryksellä.

3.5. Ilontäyteisyys
Toisinkuin jotkut synkemmät ja tuomitsevammat uskovat, karismaatikot uskovat, että kristittyjen tulee iloita aina ja kaikkialla. He kaipaavat yksinkertaista Jumalan tuntemista ja rakastamista.

3.6. Koko seurakunnan osallistuminen jumalanpalveluksissa
Karismaatikot torjuvat käsityksen, jonka mukaan seurakunnassa vain seurataan passiivisesti ja painottavat että kaikkien tulee osallistua aktiivisesti Jumalan kohtaamiseen.

3.7. Koko seurakunnan osallistuminen palvelutyöhön
Karismaatikot tahtovat valtuuttaa maallikot palvelemaan. He näkevät jokaisen uskovan aktiivisen palvelutyöhön osallistumisen seurakunnan kasvun ja kypsymisen kannalta merkittävänä.

3.8. Into lähetystyöhön
Karismaatikkojen evankeliointia kohtaan kokema arvostus, sekä alttius ja lannistumattomuus Kristuksesta kertomisessa, vaikka vastaanotto olisikin negatiivista, on esikuvallisia.

3.9. Pienryhmät
Vaikka toki muutkin, kuin karismaatikot ovat ymmärtäneet pienryhmien merkityksen, ovat pienryhmät tunnusomaisia myös karismaattiselle liikkeelle. Yleensä niihin osallistuvat toimivat lisäksi aktiivisesti paikallisseurakunnissa. Pienryhmät syntyvät spontaanisti ja tukevat hengellistä elämää mm. ylistyksen, raamatunopiskelun, keskinäisen rohkaisun ja hengellisten lahjojen välityksellä.

3.10. Terve asennoituminen kirkollisia rakenteita kohtaan
Karismaatikot teroittavat, että kaikkien kirkon rakenteiden on palveltava elämää sekä paikallisseurakuntatasolla, että kirkkokuntatasolla. Hengen toiminta kaikkien uskovien kautta on päämäärä, vaikka lahjojen vapauttaminen merkitsisi totutusta poikkeamista. Kuitenkaan ei haluta muutoksia muutosten vuoksi, vaan tahdotaan säilyttää se mikä toimii ja muuttaa ainoastaan mikä ei toimi.

3.11. Yhteisöllisyys
Karismaatikot ovat kokeilleet rohkeasti ydinperheiden yhteistä palvelutyötä, joka on toisinaan toiminut hyvin, esimerkiksi seurakunnanistutustyössä.

3.12. Anteliaisuus
Harvoissa piireissä annetaan rahaa yhtä paljon Jumalan valtakunnan työhön kuin karismaattisissa kirkoissa. Packer ottaa esimerkiksi englantilaisen karismaattisen seurakunnan joka kasvoi viidessätoista vuodessa neljästäkymmenestä säännöllisestä kävijästä kahteensataanviiteenkymmeneen kävijään. 1965 seurakunta antoi lähetystyöhön £187, £7 kävijä per vuosi. 1980 seurakunta antoi £47000, £188 kävijä per vuosi. Kasvu oli vuosien kuluessa jatkuvasti noususuuntaista ja Packer pitää esimerkkiä tyypillisenä.

4. Karismaattisen liikkeen heikot puolet

Vaikka kaikkia seuraavia piirteitä ei esiinnykään aina, niitä esiintyy toisinaan, varsinkin liikkeen laitamilla.

4.1. Elitismi
Joskus karismaatikot voivat kokea ylemmyydentunnetta ja olla tuomitsevia ei-karismaatikkoja kohtaan. Kun on löytänyt jotain, minkä kokee tärkeäksi ja mitä muut eivät etsi, helposti väheksyy toisia.

4.2. Eristäytyminen
Toisinaan karismaatikot vetäytyvät vuorovaikutuksesta muiden kanssa ja ovat liikaa tekemisissä keskenään lukien yksinomaan liikkeen omia kirjoja, kuunnellen ainoastaan liikkeen omia puhujia ja viettäen aikaa ainoastaan liikkeen toisten jäsenten seurasssa.

4.3. Tunteiden ylikorostaminen
Karismaattisissa seurakunnissa vedotaan välillä liikaa tunteisiin. Joukossa on myös tasapainottomia yksilöitä, jolloin kaikki tunteilu ei ole aina tervettä.

4.4. Järjen syrjäyttäminen
Kokemuksen korostaminen voi johtaa järjenkäytön ja kurinalaisen teologisen ja eettisen pohdinnan väheksymiseen. Raamattua ei tulkita aina tasapainoisesti. Kuitenkin Raamattu kehoittaa meitä ajattelemaan ja käyttämään ymmärrystä.

4.5. "Valaistuminen"
Hengen välittömän vaikutuksen korostaminen saattaa johtaa siihen, että johtajuutta epäterveesti janoavat henkilöt häiritsevät seurakuntaa ylihengellisillä ajatuksillaan.

4.6. "Karismania"
Hengellistä terveyttä, kasvua ja kypsyyttä voidaan mitata virheellisesti lahjojen määrällä ja näyttävyydellä ja hengellistä voimaa julkisilla karismaattisilla manifestaatiolla. Tämä on huono asia ja estää todellista kasvua ja kypsyyttä.

4.7. Yliluonnollisuuden ylikorostaminen
Joskus halveksintaan tavanomaista luonnollista todellisuutta ja odotetaan jatkuvasti ihmeitä. Kuitenkin Jumala on luomakunnan Luoja. Hän toimii usein "normaalisti".

4.8. Liiallinen hyvänolon tavoitteleminen
Evankeliointi ei saisi olla "olen aina onnellinen - niin sinäkin voit olla"-tyylistä. Jumala ei aina paranna eikä anna rikkautta jokaiselle, kuten menestysteologit opettavat. Raamatussa on esimerkkejä siitä miten Jumala kasvatti johtajia kärsimysten kautta. Karismaatikkoja vaivaa toisinaan liiallinen terveyden ja menestyksen tavoittelu. Tämä ei ole aina kypsää ja voi olla pahimmillaan jopa uskolle ja elämälle tuhoisaa.

4.9. Liiallinen riivaajiin keskittyminen
Vaikka henkivallat ovat todellisuutta ja karismaatikkojen ihmisten vapauttamiseen tähtäävästä toiminnasta on ollut myös apua, epäilemättä Saatanaa syytetään myös epäterveellä tavalla sairauksista, pahoista ajatuksista ja väärästä käyttäytymisestä. Tämä ehkäisee moraalista ja hengellistä kasvua.

4.10. Ryhmäpaine
Toisinaan karismaattisen yhteisön odotukset luovat lakihenkisiä taakkoja. Mm. käsien nostamisesta, kielilläpuhumisesta ja profetoimisesta voi tulla suorituspaineita.

5. Lopuksi

Toisaalta Packer toteaa, että vaikka karismaattisessa kristillisyydessä on lukuisia ongelmia, tilanne ei-karismaattisissakaan piireissä ei näytä olevan paljoa parempi. Paljon on kuolleita ja innottomia seurakuntia, syntiä ja opillista luopumusta, joten armollisuutta tarvitaan kaikkialla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti