Yliluonnollista?

Olen kerran eläessäni nähnyt näyn. En kokenut sitä sisäisenä vaikutelmana tai tunteena, vaan aistihavaintona. Se tapahtui joulukuussa 1999 Kuopiossa. Sanoin helluntaiseurakunnan nuoriso-ohjaajalle Tommi Suonpäälle nuortenillassa, että tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle. Hän laski käden ylleni ja rukoili puolestani. Näin kuinka vieressäni olevan kaverini ristittyjen käsien välistä leimahti liekki.

Ajattelun kehitys

Ihmisen täytyy aina lähteä jostakin liikeelle rakentamaan ajatteluaan ja tietämystään. Prosessi alkaa yksilön kohdalla aina alusta. Koti ja koulu ovat suuri siunaus. Läheisiltä ja ystäviltä kuullaan kertomuksia ja nähdään esimerkkiä, peruskoulussa opitaan ensin yksinkertaistetut hahmotelmat, lukiolaisena tai ammattikoululaisena saadaan lisää tietoa ja ymmärrystä perusasioita.

Läpi elämän voi tapahtua erikoistumista tiedonaloihin opintojen, työn ja harrastusten kautta. Vuosien saatossa alkaa ymmärtämään hieman syvemmin ja laajemmin asioita, joihin keskittyy. Ihmisen vanhetessa tapahtuu pelkistymistä. Tällöin näkee paremmin kuin aiemmin mikä on oleellista ja tärkeää.

Hieman tieteestä ja uskosta

Osa ihmisistä ajattelee ettei Jumalaa ole, koska häntä ei voida nähdä. Jos kuitenkin uskomme ainoastaan ulkoisiin havaintoihimme (joita niitäkään ei voida vastaansanomattomasti todistaa sen enempää todellisiksi kuin epätodellisiksi), olemme aika köyhiä. Modernissa fysiikassakin ajatellaan, että on olemassa useampia ulottuvuuksia kuin ne perinteiset kolme (korkeus, pituus ja syvyys).