Vieraskynä Heikki Hynninen: Evankeliumien luotettavuus

Luento Viitasaaren vapaasrk:lla la 9.8.2025

Tervetuloa kaikille! Täytyy taas todeta että on todella mahtavaa että saan olla taas teidän kanssanne. Tästä on muotoutumassa jo traditio että tulen Joensuusta tänne Keski-Suomeen. Evankeliumien luotettavuus on tärkeä teema, sillä joskus nykykeskustelussa saattaa olla käsitys että me kristityt uskomme satuihin, että uskomme Raamattuun ja evankeliumeihin ilman todisteita. Tarkoitukseni on avata tässä sitä missä määrin evankeliumeihin voi luottaa historiallisina lähteinä.

Kun luemme evankeliumeita jumalanpalveluksissa ja henkilökohtaiseksi hartaudeksi, luemme niitä siitä näkökulmasta että ne ovat Jumalan sanaa. Se on aivan totta. Kyse on Jumalan ja Herran Jeesuksen sanasta. Tässä otan vähän toisenlaisen näkökulman. Tahdon lähestyä niitä historiallisina lähteinä ja tarkastella mitä niistä voidaan sanoa historian tutkimuksen menetelmin.

En ole ammattieksegeetti enkä Jeesus-tutkija. Olen kuitenkin lukenut jonkinverran tästä teemasta ja pohtinut elämäni aikana tätä aika paljon. Tämä puhe on eräänlainen kooste pohdinnoistani Rukoukseni puhetta valmistellessa on ollut että uskonne saisi vahvistua.

Piirteitä evankeliumeiden luotettavuudesta

Neljä kanonista evankeliumia, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes on kirjoitettu ensimmäisellä vuosisadalla. Niiden lähin vertailukohta antiikin kirjallisuudessa on kreikkalais-roomalaiset elämäkerrat. Ne keskittyivät merkittävän henkilön elämään ja opetuksiin. Evankeliumit ovat ehkä lähimpänä sitä lajityyppiä.

Kuitenkin evankeliumeissa on myös uusia piirteitä. Voisin luonnehtia evankeliumeja siten että ne olivat ensin suullista perimätietoa. Tiettävästi Jeesus ei itse kirjoittanut mitään itse. Kaikki mitä tiedämme Jeesuksesta on välinnyt meille hänen opetuslastensa kautta ja sen kautta miten varhainen seurakunta on muistanut Jeesuksen.

Jeesuksen opetukset kiersivät varhaisessa seurakunnassa suullisena perimätietona. Jeesuksen äidinkieli oli aramea. Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Etenkin Markuksen evankeliumissa on aramenkielisiä ilmauksia kuten abba, talita kuum, eli eli lama sabaktani Tämä on yksi piirre, joka kertoo mielestäni siitä että kyse ei ole keksitystä kertomuksesta. Se jo käännetty äidinkielestä toiselle kielelle ja meille on säilynyt joitakin alkuperäisiä sanoja.

Evankeliumit ovat syntyneet eri puolilla varhaista seurakuntaa. Ne eivät ole yhden koulukunnan tai seurakunnan tuotoksia. Mielestäni tämä seikka lisää evankeliumien luotettavuutta. Jos ne tulisivat vain yhdestä lähteestä ja yhdestä suuntauksesta, voisimme olla skeptisempiä sen suhteen, ovatko ne totta. Samankaltainen todistus useammasta lähteestä vahvistaa todistusta.

Tutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä että Markuksen evankeliumi on vanhin evankeliumi. Moni tutkija ajoittaa sen vuoden 70 tienoille. Ajoittaisin sen ehkä kuitenkin ennen Jerusalemin hävitystä ehkä vuoteen 60. Varhaisen perimätiedon mukaan Markus oli Pietarin tulkki. Hän kirjoitti sen Pietarin saarnojen pohjalta. Moni tutkija on kriittinen tätä vanhaa perimätietoa kohtaan tässä kohden. Minulla on kuitenkin aika suuri luotto siihen.

Markuksen evankeliumi tuntuu aika Pietari-keskeiseltä. Pietari esiintyy siellä eniten opetuslapsista. Jos perimätieto on totta, voimme päästä silminnäkijätodistuksiin.  Mutta vaikka perimätieto ei pitäisi paikkansa, Markuksen evankeliumi on silti varhaisia Jeesus-traditioita säilyttävä teksti. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit on kirjoitettu hieman Markuksen jälkeen, todennäköisesti ne on kirjoitettu toisista toisistaan tietämättä. Kirjoittamisajankohta on ehkä jossain ehkä vuoden 70 tienoilla.

Ajatellaan yleisesti että Matteus ja Luukas ovat käyttäneet lähteenään Markusta. On esitetty Luukkaalla ja Matteuksella oli yhteinen Q-lähde. Kyseessä olisi kirjallinen kokoelma Jeesuksen sanoja. Tätä Q-lähdettä ei ole löydetty. Kyse on hypoteesista. Varhaiset kirkkoisät eivät mainitse sitä. On esitetty myös että Luukkaalla ja Matteuksella olisi erityisaineistoa, joka löytyy yhdeltä heistä, mutta ei toiselta.

Perimätiedon mukaan Matteuksen evankeliumi tulisi apostoli Matteukselta. Tutkijoilla on tästä erilaisia näkemyksiä. Osa on tämän suhteen skeptisempi. En pitäisi mahdottomana etteikö Matteukselta olisi peräisin huomattava osa evankeliumin aineistoa. Luukkaan evankeliumin kirjoittajana on pidetty perinteisesti apostoli Paavalin mainitsemaa Luukasta, joka oli todennäköisesti Paavalin matkaseurueessa. Vaikka tämäkään perimätieto ei pitäisi paikkaansa, Luukas joka tapauksessa näyttää tunteneen varhaiskristillisen kentän ja tunsi todennäköisesti Paavalin henkilökohtaisesti. Perimätiedon luotettavuutta vahvistaa kuitenkin se että olisi outoa että Markus ja Luukas olisivat kirjoittaneet evankeliumit. He eivät olleet apostoleja, eivätkä silminnäkijöitä.

Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu todennäköisesti 80-90 tienoilla. Ei tiedetä varmuudella tunsiko Johanneksen evankeliumin kirjoittaja synoptikot (Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan). Johanneksen evankeliumi on hieman erilainen tyyliltään ja antaa hieman erilaisia tietoja kuin synoptikot. Kuitenkin Johanneksen evankeliumi tuntuu välittävän paikoin todella eläviä yksityiskohtia Jeesuksesta ja pitää historiallisesti paremmin paikkansa kuin on usein esitetty. Johanneksen evankeliumi on teologisempi evankeliumi. Jeesuksen elämä ja opetukset tulkitaan vahvemmin pääsiäisen valossa - Jeesus on Jumalan Poika.

Mielestäni se että evankeliumit on kirjoitettu niinkin pian, muutamia vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen, lisää luottamustamme evankeliumeihin. Kyse on antiikin mittakaavassa varsin olematon aika. Suullinen perimätieto oli muutenkin vakiintunut evankeliumien kirjoittamisajankohtana seurakunnassa. Perimätieto oli todennäköisesti laajempaa kuin se mitä evankeliumeihin on tallentunut. Kirkkoisien teksteistä löytyy paikoin Jeesuksen sanoja, joita ei löydy evankeliumeista.

Evankeliumit sisältävät todennäköisesti silminnäkijöidenkin kertomuksiin palautuvia asioita. Jotkut voivat kokea uhkaavana sen että evankeliumit olisivat kootut erilaisista lähteistä. Kuitenkin on hyvä muistaa että Luukas mainitsee kirjoituksensa alussa että hänellä oli useita kirjallisia lähteitä. Suullisen perimätiedon luotettavuuden arvioinnissa on syytä muistaa että Jeesus teroitti varmasti tärkeät asiat moneen kertaan. Suullisen kulttuurin aikana muistaa laajoja puheaineistoja oli varsin suuri.

Tuntuisi oudolta että Jeesus olisi jättänyt asiat sattuman varaan. Sekin tuntuisi oudolta että varhainen seurakunta olisi unohtanut täysin sen millainen historian Jeesus oli. Jeesuksen opetuksia välitettiin seurakunnassa todennäköisesti myös yhteisöllisesti. Oli ensin silminnäkijät, apostolit, joita pidettiin luotettavimpina todistajina. Apostolien todistus omaksuttiin yhteisöissä. Niitä on säilytetty ja kerrottu niissä. Se miten Jeesuksesta kerrottiin ei ole ollut täysin anarkistista, vaan yhteisön kontrolloimaa. Antiikin aikaan ei tietenkään ollut nauhureita eikä tv-kameroita. On totta, että suullinen traditio on voinut vähän elää. Kuitenkin meille välittyy varsin luotettavasti sen mitä Jeesus on opettanut.

Monet henkilöt, jotka on mainittu evankeliumeissa, Johannes Kastaja, ylipappi Kaifas, Pontius Pilatus, Herodes Suuri, ovat olleet todella olemassa. Voimme tarkistaa tämän muista lähteistä. Maantieteelliset yksityiskohdat, kaupunkien nimet, vallalla olleet käytännöt vaikuttavat olleet niin kuin ne olivat sinä aikana. Johanneksen evankeliumin mainitsema Betesdan allas on löydetty arkeologisissa tutkimuksissa. Vaikuttaa myös siltä että Jeesuksen ajan juutalaisuuden yksityiskohdat pitävät paikkansa Siellä on ollut eri suuntauksia, kuten fariseukset ja saddukeukset. Mielestäni tuntuisi oudolta että keksityssä kertomuksessa on näin aidot kehykset. Kuka oli se kirjallinen nero joka keksi tarinan Jeesuksesta ja osasi sijoittaa sen näin hyvin reaalimaailmaan?

Evankeliumeihin liittyviä haasteita

1. Onko evankeliumeissa kerrotut ihmeet voineet todella tapahtua?

On ajateltu että ne olisivat myöhemmin sepitettyä legendaa. Jeesuksen ihmekertomukset ovat kuitenkin tallennettu samaan aikaan kuin Jeesuksen suulliset opetukset jokunen vuosikymmen hänen jälkeensä. Usein ihmeiden kritiikissä on naturalistista kehäpäättelyä: Ihmeitä ei voi ylipäätään tapahtua, siksi evankeliumien kertomat ihmeet ovat sepitettyjä. Tämä on ennakkoasenne. Jos olemme avoimia sille ajatukselle, että ihmeitä voi tapahtua, Jeesus on hyvinkin voinut tehdä ihmeitä. Nykytutkijoiden mukaan Jeesuksen ihmekertomukset täytyy joka tapauksessa ottaa vakavasti.

2. Evankeliumien käsikirjoituksissa on eroja. Miten voimme luottaa mikä on alkuperäistä tekstiä?

Tämän voi kääntää siten että evankeliumeista on säilynyt hyvin paljon varhaisia käsikirjoituksia vain jokunen sata vuotta tapahtumien jälkeen. Uusi testamentti on tekstikriittisesti parhaiten dokumentoitu lähde antiikista. Markuksen evankeliumin loppu, eli luku 16, ja Johanneksen evankeliumin kertomus aviorikoksesta kiinni otetusta naisesta, luku 8, ovat laajimmat poikkeamat. Niitä ei löydy varhaisimmista käsikirjoituksista. Muuten on lähinnä joidenkin lauseiden mittaisia eroja. On niin paljon meille säilyneitä varhaisia käsikirjoituksia että niitä vertailemalla voidaan rakentaa luotettavasti uudelleen alkuperäinen tekstimuoto.

3. On joitakin historiallisesti epäselviä tapahtumia.

Esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa mainitusta verollepanosta ei ole tarkkaa käsitystä mistä verollepanosta oli kyse. Se jää hieman epäselväksi historiallisesti.

4. Ristiriitaisuudet evankeliumien välillä.

On esitetty että evankeliumit esittävät asiat niin ristiriitaisessa muodossa, ettei niihin voi luottaa. Lähestyn asiaa Jeesuksen kärsimyshistorian ja ylösnousemuskertomusten valossa.

On totta että evankeliumien välillä on eroja kuvauksissa. Jeesuksen viimeiset sanat ristillä vaihtelevat. Matteuksella ja Markuksella ne kuuluvat ”Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit”, Luukkaalla ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”, Johanneksella ”se on täytetty”. Matteuksella ja Markuksella ryövärit pilkkasivat Jeesusta. Luukkaalla toinen ristin ryöväreistä katui. Luukkaan versiossa Jeesus viedään Herodeksen eteen. Muut eivät mainitse tätä. Matteus mainitsee että Jeesuksen haudalle asetettiin roomalaiset vartijat. Myös tyhjän haudan kuvauksissa ja ylösnousemuksen kuvauksissa on eroja. Keitä naisia Jeesuksen haudalla kävi? Montako enkeliä siellä oli? Taphtuiko ylösnousemusilmestykset Jerusalemissa vai Galileassa vai molemmissa?

Nämä erot ovat todellisia. Mielestäni nämä erot eivät kuitenkaan vie luottamusta evankeliumeihin. On loogista että suullinen perimätieto vähän eli matkan varrella. Joskus on kyse siitä että sama tapahtuma muistetaan vähän eri tavoin. Silminnäkijäkertomuksissa on tällaisia piirteitä. Ne voivat poiketa huomattavastikin toisistaan. Osalla evankelistoista on ollut käytettävissä tietoja, mitä toisilla heistä ei ollut. He ovat voineet lisätä ne sinne. Perustavaa oli että Jeesus ristiinnaulittiin ja että hauta oli tyhjä ja että haudalla kävi naisia. On syytä pitää luotettavana naisten osuutta, sillä naisten todistusta ei pidetty tuona aikana pätevänä. Sitä ei olisi ollut syytä keksiä. Jeesuksen ylösnousemus on tapahtunut. Sillä on monta todistajaa. 

Suurimmalle osalle evankeliumien väitetyistä ristiriidoista löytyy luonnollinen selitys. Niiden teologinen merkitys on sangen pieni. Tulee myös muistaa että Raamatun ristiriidat eivät ole moderni asia. Jo kirkkoisät olivat niistä tietoisia. Toisella vuosisadalla pakanafilosofi Kelsos hyökkäsi kristinuskoa vastaan tällä argumentilla. Mielestäni tuntuisi oudolta että varhainen seurakunta olisi keksinyt kertomuksia, joita ei vaivauduttu myöhemmin yhdenmukaistamaan. Evankeliumeita on pidetty teksteinä joita ei noin vain peukaloitu.

Evankeliumien luotettavuuden puolesta kertoo moni seikka. Esitetyt haasteet eivät todellisuudessa kumoa evankeliumien luotettavuutta. Luukas kirjoittaa evankeliuminsa alussa Teofilokselle että tietäisit miten varmat ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu Nähdäkseni Luukas on tässä oikeassa. Evankeliumeja ei ole reilua tarkastella modernin historiakirjoituksen kriteereillä, mutta antiikin lähteinä ne selviävät hyvin luotettavuustestistä. Evankeliumit välittävät sen mitä Jeesus opetti ja teki, sen Jeesuksen, joka muistettiin muutaman vuosikymmenen jälkeen varhaisessa seurakunnassa.

Kirjavinkkejä

Lee Strobel: Tapaus Kristus. Erittäin hyvä perusteos kristinuskon historiallisista perusteista.

Richard France: Mitä tiedämme Jeesuksesta. Ohut ja helppolukuinen kirja niistä lähteistä, jotka ovat käytettävissämme historian Jeesuksesta.

Craig Evans: Jeesus huijaus paljastuu. Erittäin hyvä kirja evankeliumien luotettavuudesta.

F. F. Bruce: New Testament Documents – Are They Reliable? Erittäin hyvä teos.

Älkää tyytykö vain siihen mitä sanon, vaan tutkikaa aihetta myös itsenäisesti.

Q. A.

Kysymys: Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Jeesuksen äidinkieli on aramea. Onko ollut keskustelua siitä voiko mukana olla käännösvirheitä, tai käännöskukkasia, tai paistaako alkukieli läpi kreikasta?

Vastaus: Minulla ei ole tästä asiasta juuri tietoa. On varmaan mahdollista että käännösvirhettä on voinut tapahtua. On jouduttu tulkitsemaan Jeesuksen opetuksia miten ne käännetään arameasta kreikaksi. En usko että olisi kuitenkaan kokonaiskuvan kannalta mitään hälyttävää.

Kommentti: En ole opiskellut arameaa, ainoastaan vähän Vanhan testamentin hepreaa ja vähän Uuden testamentin kreikkaa. Uuden testamentin tekstit ovat useamman henkilön kirjoittamia. Eri kirjojen kreikka on hieman erilaista eri kirjoittajilla. Luukkaan evankeliumia ja Apostolien tekoja pidetään kielellisesti korkeatasoisena kreikkana. Niistä löytyy monimutkaisempia rakenteita. Niiden kieli on lähempänä klassista kreikkaa, kuin kansan puhumaa koinee kreikkaa. Markuksen evankeliumi ja Johanneksen evankeliumi ovat yksinkertaisempaa kreikkaa. Ne  ovat helpompia kääntää. Niissä on lyhyempiä lauserakenteita. Kirjoittajien välillä on siis eroja. 

Esimerkiksi Donald Carson ja Douglas Moo sanovat johdantoteoksessaan Uuteen testamenttiin (An Introduction to the New Testament) ajatuksen mikä on yleinen herätyskristillisillä Uuden testamentin tutkijoilla, että on erotettavissa Jeesuksen ääni (vox Jesu) ja Jeesuksen sanat (verba Jesu). Jeesuksen ääni on säilynyt evankeliumeissa. Sanoma on säilynyt, mutta ei ihan sana sanalta.

Tutkijat osaavat kreikkaa huomattavasti paremmin kuin minä. He kääntävät kreikasta takaisin arameaan. Täytyy kuitenkin muistaa että Uusi testamentti, myös evankeliumit, on kirjoitettu alunperin kreikaksi. Kun niitä käännettiin mm. latinaksi ja arameaksi, ja kun nykyisenkin käännetään, kyse on aina käännöksestä. Kreikka oli tuona aikana kuten englanti nykyisin, lingua franca, yleiskieli. Tämä kertoo siitäkin että haluttiin viedä sanomaa kaikkialle. Kreikkaa puhuttiin Aleksanteri Suuren valloitustenkin myötä laajasti Välimeren alueella. Uutta testamenttia on käytetty myös lähetystyössä. Se haluttiin kirjoittaa kreikaksi, jotta mahdollisimman moni voisi ymmärtää sitä. En tiedä vastasiko tämä mihinkään, mutta tällaisia ajatuksia tuli kysymyksestä. 

Kysymys: En tiedä oliko tuossa jo mainittu, mutta onko evankeliumit siinä järjestyksessä Raamatussa kuin ne ovat alunperin kirjoitettu? Missä järjestyksessä ne kannattaisi lukea?

Vastaus: Evankeliumit eivät ole Raamatussa kronologisessa (aika) järjestyksessä. Kun evankeliumeita on kirjoitettu, Uuden testamentin kaanonia ei vielä ollut. Matteuksen evankeliumi on ensimmäisenä, sillä se oli varhaisen kirkon pääevankeliumi. Markusta pidetään vanhimpana. Matteus ja Luukas ovat seuraavana. Johannes viimeisenä. Annan usein neuvoksi nuorelle kristitylle: Aloita Johanneksen evankeliumista.

Toivon että teissä viriäsi kiinnostusta lukea evankeliumeja enemmän ja avoimilla silmillä. Älkää ylipäätään säikähtäkö koskaan epäilyksiä ja kriittisiä kysymyksiä. Kristinusko kestää kriittisen tarkastelun. Kannattaa joskus ottaa asioista selvää niin saa vastauksia kysymyksiinsä. Totta kai aina jää avoimia kysymyksiä ja arvoituksia. Olen oppinut että epäilysten kanssa kamppailessa on tärkeää löytää vastauksia, jotka tyydyttää itseä.

Kommentti: Ajoituskysymyksistä tutkijoilla on hieman erilaisia käsityksiä. Mutta tämä mitä Heikki sanoi on yleisin käsitys / vallitseva teoria. Jotkut ovat sitä mieltä että Matteus olisi Markusta varhaisempi. Tämä ei ole yleinen teoria. Johanneksen evankeliumista valtavirtanäkemys on että se olisi kirjoitettu ensimmäisen vuosisadan lopulla. On kuitenkin yksittäisiä tutkijoita jotka ajoittavat Johanneksen evankeliumin varhaiseen aikaan. Yleisesti ajatellaan kuitenkin että Johannes olisi myöhäisin evankeliumi.

Kronologisesti ajatellen varhaisin Uuden testamentin kirja olisi Paavalin kirje Galatalaisille tai 1. Tessalonikalaiskirje. Paavalin varhaiset kirjeet ovat kirjoitetut ennen evankeliumeita. Jotkut ajoittavat varhaisimman evankeliumin jo 50-luvulle. Yleisempi on 60- tai 70-luvulle, jotkut 80-luvulle Matteusta ja Luukasta. Siinä on erilaista variaatiota miten perustellaan ja miten nivotaan asioita. On kuitenkin tärkeintä että asiasisältö on aika samanlainen. Johannes on saattanut täydentää tietoisesti synoptikkoja (Matteus, Markus, Luukas). Tai sitten hän on saattanut kirjoittaa niistä erillään, hänellä on ollut traditiota mitä synoptikot eivät ole tuntenut.

Nämä ovat mielenkiintoisia historiallisia kysymyksiä. Tieteellisessä raamatuntutkimuksessa, eli eksegetiikassa, ei sanoiteta asioita aina varmaksi, vaan ennemmin ”on todennäköistä olettaa että…” Tehdään hypoteeseja, joita pyritään perustelemaan ja hieman myös testaamaankin.

Kysymys: Kun olet pöyhinyt hieman evankeliumitutkimusta, olet lukenut historian Jeesuksesta. Joskus on Jeesus-tutkijoita, kuten Jeesus-seminaarin John Dominic Crossan, joka väittää että Jeesus olisi ollut kyynikko-filosofi. Miten lähtisit vastaamaan sellaiseen haasteeseen?

Vastaus: Kyynikkofilosofi-hypoteesi saattaa kaatua jo siihen, että ei ole varmaa näyttöä että ensimmäisen vuosisadan Galileassa olisi edes ollut kyynikkoja. Olisi outoa että jostakin kyynikkofilosofista olisi käytännössä hetkessä tehty Jumalan Poika. Ne Jeesuksen opetuksen piirteet, joita Crossan pitää kyynikkofilosofisina, voidaan selittää muilla tavoilla. Crossan rakentaa paljon Q-lähteen varaan, mitä ei olla löydetty, sekä apokryfisen Tuomaan evankeliumin varaan, joka on todennäköisesti kirjoitettu paljon myöhemmin kuin Uuden testamentin evankeliumit.

Voitte törmätä kaikenlaisiin väitteisiin historian Jeesuksesta. Raamatun todistus että Jeesus oli Messias ja Jumalan Poika on mielestäni parhaiten perusteltu hypoteesi historian Jeesuksesta. Jeesus-tutkimuksesta on vähemmän kirjallisuutta suomeksi, mutta jonkinverran löytyy kyllä. Suosittelemani Craig Evansin teos Jeesus huijaus paljastuu käsittelee näitä kysymyksiä. Saatte siitä aika paljon tietoa.

Tutkijoilla on erilaisia teorioita evankeliumien lähteistä, esitin valtavirran. Jotkut tutkijat kiistävät Q-lähteen olemassaolon. On myös esitetty että Luukas olisi käyttänyt lähteenään Matteusta. Monia muitakin variaatioita on. Kuten sanottua, kannattaa lukea evankeliumeja ennenkaikkea itse, avoimin silmin, kriittisesti, samalla miettien sen mitä teksti pyrkii sanomaan minulle, mitä teksti tarkoittaa käytännön kannalta elämässäni. 

Historian Jeesuksesta Tom Wright: Kuka olet Jeesus? on hyvä yleistajuinen teos, jota voisin suositella. Jos englanninkieli ja paksut kirjat eivät pelota, N. T. Wrightin englanninkieliset teokset ovat mahtavia. Luin hänen Christian Origins and the Question of God -trilogian. Se oli hieno tirologia ja vahvisti uskoani.

Kommentti: Ensimmäinen teos tästä sarjasta oli meillä Isossa Kirjassa tenttikirjana: The New Testament and the People of God (Uusi testamentti ja Jumalan kansa). Siinä käydään läpi Uuden testamentin taustat aika perusteellisesti läpi. Toinen kirja on Jesus and the Victory of God (Jeesus ja Jumalan voitto). En ole vielä lukenut toista osaa kokonaan. Kolmas teos, olen kuullut siitä ainoastaan N. T. Wrightin luentotallenteen, on The Resurrection of the Son of God (Jumalan Pojan ylösnousemus). Siinä hän käy siinä perusteellisesti läpi Jeesuksen ylösnousemusta ja peilaa sitä antiikin käsityksiin. Hän on kirjoittanut myös neljännen osan, jossa hän keskittyy apostoli Paavaliin. 

N. T. Wright on korotanut paljon Jeesuksen juutalaisuutta. Jeesus-tutkimuksessa on ollut erilaisia vaiheita (quest). 1. vaiheessa alkoi kriittinen Jeesus-tutkimus ja evankeliumitutkimus alkoi 1700-1800-luvuilla. 2. vaihe jatkoi sitä. 3. vaiheessa keskitytään Jeesuksen juutalaisuuteen ja peilataan Jeesusta juutalaisia lähteitä vasten. Babylonialaiset hävittivät ensimmäisen temppelin. Juutalaiset rakensivat myöhemmin toisen temppelin. Toisen temppelin ajalta on säilynyt aika paljon juutalaisia tekstejä. Jeesusta peilataan niitä vasten. Vanhemmassa liberaalissa tutkimuksessa Jeesusta otettiin irti juutalaisesta asiayhteydestään. Häntä peilattiin enemmän kreikkalaista maailmaa vasten. Uudemmassa tutkimuksessa evankeliumit sijoitetaan enemmän juutalaiseen taustaan.

Vastaus: Kolmannessa etsinnässä, 3rd quest, on pyrkinyt sijoittamaan Jeesuksen omaan aikakauteensa. Evankeliumien materiaalia peilataan oman aikansa valossa. Esimerkiksi kun Qumranista löydettiin Kuolleen meren kääröt löydettiin 1947 alkaen, saimme aika niistä paljon tietoa sen ajan juutalaisuudesta. Historian Jeesukselle asettaa mielestäni joitakin reunaehtoja hänen jälkimaineensa. Meillä täytyy olla looginen selitys sille, miksi Jeesusta alettiin pitää Jumalan Poikana juutalaisten parissa. Jeesuksen palvonta levisi muutamassa vuosikymmenessä laajalle eri puolille varhaista seurakuntaa. Tuntuisi oudolta että jostain tavallisesta ihmisestä oltaisiin tehty hetkessä Jumalan Poika. Uskaltaisin väittää että se että Jeesus oli Jumalan Poika oli jo läsnä historian Jeesuksessa. Ylösnousemus kirkasti hänen seuraajilleen kuka hän todella oli.

Jos törmäätte erilaisiin väitteisiin, jotka tuntuvat hämmentäviltä, kannattaa pohtia mitä niiden takana on. Uskosta luopuminen ei ole hyvä ratkaisu, eikä uskon vesittäminen. Epäilyksiä ei pidä säikähtää. Ne kuuluu asiaan. Kannattaa tutkia asioita avoimin mielin.

Kommentti: Mainitsit että joskus on ajatuksia että Jeesus olisi ollut niin sanotusti ”tavallinen” juutalainen. Siinä nousee ongelma: Miksi Jeesus ristiinnaulittiin? Ristiinnaulitseminen oli tuon ajan rankin rangaistus. Juutalaiset vangitsivat Jeesuksen. He pyysivät Pilatukselta lupaa että roomalaiset teloittivat Jeesuksen ristillä. Jos Jeesus olisi ollut tavallinen galilealainen saarnaaja, miten näin voimakas vastareaktio? Miksi hän kuoli väkivaltaisesti? Jos ajatellaan hän oli Messias ja Jumalan Poika, tämä oli niin se loukkaus että hänet haluttiin raivata pois.

Kommentti: Kun puhutaan hämmentävistä niin sanotusti tutkimuksista, ”Salattu evankeliumi, Jeesus oli kuriton kakara”. Puhutaan että Jeesus olisi rakentanut lapsena padon ja toinen poika olisi tullut hajottamaan sen. Jeesus olisi sanonut ”tämän teon takia kuolet” ja poika olisi kaatunut kuolleena maahan. Näitä erikoisia nostetaan joskus esille lehdissä.

Vastaus: Kuvaukset siitä että Jeesus tappoi pojan, joka sotki hänen leikkinsä, löytyy apokryfisesta Tuomaan lapsuusevankeliumista. Se ei ole Raamatussa, koska se on legendaevankeliumi. Se kertoo tarinoita Jeesuksen lapsuudesta, joissa Jeesus teki jo lapsena valtavia ihmeitä, muunmuassa muovasi savesta lintuja ja herätti ne henkiin. Koraanissa on joitakin muistumia näistä legendaevankeliumeista. Tuomaan lapsuusevankeliumi on paljon myöhemmin syntynyt legendaevankeliumi, mitä ei tietenkään ole otettu Raamattuun.

Erilaisia kohuväitteitä saadaan aikaiseksi, kun luodaan kuva että on salattuja evankeliumeita ja että meiltä on pimitetty tietoja. Apokryfievankeliumit ovat kuitenkin myöhemmin kirjoitettuja. Ne ovat joko harhaoppisia tai legendaa. Ne eivät ole luotettavia lähteitä historian Jeesuksesta. Kannattaa olla kriittinen tällaisia väitteitä kohtaan.

Kommentti: Ne voi halutessaan lukea. Englanniksi on käännetty ainakin, en ole varma onko kaikkia käännetty suomeksi. Legenda ei synny heti. Mutta ajan kuluessa Jeesuksesta on kerrottu monenlaista. Esim. Matteuksen ja Luukkaan Jeesuksen lapsuuskertomukset ovat kerronnaltaan niukkaa. Hurskas mielikuvitus on halunnut täydentää asioita myöhemmin. Joskus voi tulla kiusaus jollekulle arvottaa nämä samalle samanarvoisiksi, kuin evankeliumit jotka on otettu kaanoniin. 

Kanoniset evankeliumit ovat kuitenkin kirjoitettu ylös aiemmin. Silloin eli yhä silminnäköijöitä eikä voinut kertoa mitä tahansa. Sitten kun silminnäkijät olivat jo kuolleet ja on mennyt aikaa, on varmasti ollut monenlaista viritelmää. Tuomaan evankeliumin voi halutessaan lukea. Se ei ole kovin pitkä. Siinä on aika mielenkiintoisia kohtia, kuten: ”Jokainen nainen, joka tekee itsensä taivasten valtakunnan tähden mieheksi, on pelastuva.” ”Kun leijona syö ihmisen, leijonasta tulee ihminen.” ”Halkaise halko, niin minä olen siellä.” Kaikenlaista voi väittää mitä Jeesus olisi sanonut ja tehnyt,  mutta kriittisessä tutkimuksessakin synoptikot ovat päälähteet historian Jeesuksesta. Niitä täydennetään Johanneksella. Jotkut tutkijat saattavat ottaa mukaan myös Tuomaan evankeliumin.

Vastaus: Apokryfievankeliumeja on suomennettu parina kokoelmana: Johannes Seppälä: Apokryfiset evankeliumit. Antti Marjanen on toimittanut Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit. Tuomaan ja Marian evankeliumit löytyvät Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin toimittamasta teoksesta Nag Hammadin kätketty viisaus. He ovat kääntäneet ja toimittaneet myös Juudaksen evankeliumi. Kannattaa lukea apokryfievankeliumit. Niistä saa ainakin paikoin hyvät naurut.

Kommentti: Muistan kun sain nuorena mormoonipojilta Mormoonien kirjan. Siinä oli muunmuassa Alman kirja. En tutkinut niitä hirveästi.

Vastaus: Joseph Smith on keksinyt Mormoonien kirjan 1800-luvulla omasta päästään. Eihän siinä ole mitään totuuspohjaa. Sama pätee apokryfievankeliumeihin. Nämä on jostain ilmestyksistä tai legendoista nyhdettyjä.

Kommentti: Kristinuskossa perusta on historiallinen. Mormoonit sanovat että usko täytyy kokea sydämessä. Rukoile ja lue niin sydän lämpenee. Me kristiyt kysymme, mitä siellä historiassa on tapahtunut? Onko tämä ihan oikeasti totta historian näkökulmasta? Meille ei ole tärkeää pelkästään uskonnollinen kokemus, vaan myös kuka Jeesus oikeasti oli, mitä hän sanoi, ja mitä hän teki. Kyse on paitsi uskosta, myös historiallisista kysymyksistä. Monet kristityt apologeetat rakentavat myös historiallisia argumentteja miksi Jeesuksen ylösnousemus selittää parhaiten varhaisen seurakunnan uskon ja evankeliumin leviämisen.