Mies ja vaimo

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 23.9.2025

Kolossalaiskirje 3:18-19

En ole ollut naimisissa. En puhu kokemusasiantuntijana.

Suomen Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksessä sanotaan: 

49 § Avioliittoon vihkiminen

Avioliittoon vihkiminen on toimitettava Vapaakirkon perinteen edellyttämällä tavalla miehen ja naisen välillä.

Elämä ei ole helppoa. Avioelämäkään ei varmasti ole helppoa jos ei aina naimattomuuskaan. Avioliitossa joutuu peilin eteen ja varmasti näkemään itsessä ja toisessakin hyvien puolien lisäksi myös huonompia puolia. Näin on myös kun molemmat puolisot ovat kristittyjä. Olemme langenneita ihmisiä, vaikka Jeesus on lunastanut meidät ja Pyhä Henki pyhittänyt. Meissä on vikoja ja puutteita. Avioliitossa joutuu hioutumaan puolin ja toisin.

Kuitenkin avioliitto on Jumalan säätämys ja lahja. Avioliittoon sisältyy hänen siunauksensa. Toki naimattomuuskin voi olla lahja. Jeesus eli naimattomana. Myös apostoli Paavali eli yksin. Hän saattoi olla leski. Avioliitto voi opettaa epäitsekästä rakkautta, toisen tarpeiden huomioimista. Parisuhteessa on myös mahdollista odottaa toiselta liikaa. Kukaan ihminen ei voi tyydyttää toisen syvimpiä tarpeita. Yksin Jumala kykenee siihen.

Uuden testamentin kirjoittajat edustavat antiikin mittapuilla naista kunnioittavaa linjaa. Silloin pidettiin selvänä että naisen tulee kunnioittaa miestä. Mutta Paavali antaa myös miehille velvoitteen kohdella hyvin vaimojaan, rakastaa ja kunnioittaa puolin ja toisin. Jeesus Kristus kohtasi naisia poikkeuksellisen kunnioittavasti. Hänellä oli naisia opetuslapsina. Paavalillakin oli naisia työtovereina.

Kirkkohistoriassa on myös naista väheksyvämpää linjaa. Meidän tulisi ymmärtää raamatunkirjoittajien pyrkimykset oman aikansa historiallisen ja kulttuurisen tilanteensa keskellä. Mihin suuntaan Uudessa testamentissa mentiin sitä aikaa vasten peilattuna? Naista kunnioittavaan suuntaan.

Paavali kirjoittaa Galatalaiskirje 3:26-28: Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

Syvin identiteettimme on Kristuksessa. Muut erot välillämme eivät häviä, olemme miehiä ja naisia. Mutta Kristus on tärkein identiteettimme määrittäjä. Uuden testamentin teksteillä ei ei tule perustella naisten alistamista. Naisten oikeudet, kuten äänioikeus, ovat yllättävänkin moderneja asioita.

Uskon egalitarismiin, eli sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tunnustan samalla että miehissä ja naisissa on biologisia ja henkisiä eroavaisuuksia. Sukupuoli ei ole vain sosiaalinen konstruktio, tai kulttuurinen rakennelma, niin kuin jotkut nykyisin väittävät. Toisaalta miehen ja naisen eroja ei tarvitse korostaa liikaa. Meissä on myös paljon samaa.

Suomen Vapaakirkossa naisilla on ollut historiassamme todella merkittävä osuus Jumalan valtakunnan työssä ihan alkuajoista saakka, 1800-luvun lopulta. Myös kotiseurakunnassamme Jyväskylän vapaaseurakunnassa naisia palvelee johtajina ja julistajina. Silti yhä tänään on kristittyjä jotka kannattavat komplementarismia, eli miesten ja naisten erilaista tehtävienjakoa. Kaikissa kirkoissa naiset eivät saa johtaa ja opettaa miehiä nykyaikanakaan.

Vaikka en ajattele siten, ajattelen, että meidän ei kuitenkaan tarvitse sotia niitä kristittyjä vastaan, joiden omatunto on sidottu erilaiseen käsitykseen. Eikä asia ole niin että vain miehet ajattelisivat näin, sillä on myös naisia, jotka ajattelevat että heidän ei sovi ryhtyä papeiksi. Vapaakirkossa meillä ei toki ole virkapappeutta.

Avioliiton pyhyys on tärkeä asia. Raamattu asettaa ihanteita, joihin kaikkien kristittyjen tulee pyrkiä. Samalla opimme raamatunteksteistä että Jumala ymmärtää meidän ihmisten keskeneräisyyttä, kipeyttä ja särkyneisyyttä. Hän muistaa että olemme maan tomua. Aina avioliitot eivät onnistu. Tarvitaan ymmärrystä, jos tapahtuu erokin.

Emme ole kaikessa samanlaisia kuin Jeesus. Meillä on kuitenkin paras esikuva ja hän auttaa meitä kasvamaan oikeaan suuntaan. Meillä riittää kyllä kasvunvaraa jokaisella loppuun asti. Mutta Jeesus on meitä kohtaan lempeä, kärsivällinen ja anteeksiantava. Hän on kantanut ristille kaikki rikkomuksemme. Voimme muistaa rukouksin kristittyjen, ja myös muiden kuin kristittyjen, avioliittoja, sekä niitä jotka eivät ole parisuhteessa. Osa naimattomista kaipaa parisuhdetta ja osa kokee että yksin on hyvä olla. Molempi on oikein.