Teologian opiskeleminen on kiehtovaa ja älyllisesti stimuloivaa. Sillä on samalla myös käytännön merkitystä kristilliselle seurakunnalle ja Jumalan valtakunnan työlle. Aikaisempina aikoina sanottiin, että teologia on tieteen kuningatar. Filosofia oli teologian palvelijatar.
Raamatun opiskelu on seurakuntateologialle tavattoman keskeistä. Lisäksi teologin on hyvä ottaa huomioon myös historiallista teologiaa, eli miten kristinuskoa on tulkittu eri aikakausina ja eri puolilla maailmaa. On hyvä tuntea myös hieman tieteen kenttää, erityisesti teologian lähitieteitä. Tämä kehittää omaa ajattelua. On tärkeää huomioida myös oma aikamme ja oma yhteisömme. Teologian harjoittaminen on ikuisuusprojekti. Haastetta riittää loppuelämäksi.Nykyinen akateeminen teologia ja seurakunnan hengellinen elämä ovat keskenään jonkin verran jännitteessä. Tämä voi olla myös luova tilanne. Seurakuntateologi tuntee sekä teologian maailmaa että seurakunnan todellisuutta. Nämä maailmat risteävät keskenään, ja tällöin voi muodostua hyvää synteesiä. Seurakunnan usko voi antaa kiinnostavia tutkimuksen aiheita, ja tutkimuksen antama teologinen osaaminen voi rikastaa uskonsisällön jäsentämistä sekä kommunikointia.
Raamatullinen teologia on siunaus jumalasuhteelle ja antaa sen myötä voimaa ja viisautta hengelliseen työhön. Ortodoksit sanovat, että teologi on se, joka rukoilee oikein ja oikein rukoileva on teologi. Ihminen on kokonaisuus. Sekä tiedollinen että kokemuksellinen puoli kuuluvat kristilliseen uskoon. Tiedollinen pohja voi antaa objektiivista perustaa, jolle subjektiivisempi kokemus voi rakentua turvallisesti.
Teologian historian tunteminen antaa meille perustaa nykypäivän keskusteluille. Näemme siitä, miten olemme tulleet tähän hetkeen. Historia auttaa meitä paikallistamaan itseämme. Traditio auttaa meitä myös vapautumaan ”elävien harvainvallasta” (G.K. Chesterton) — tiedostamaan sitä, että oman aikamme tapa ajatella ei ole ainoa oikea. Kritisoimme usein menneitä polvia, mutta kun tutustumme heihin, huomaamme, että he ovat pohtineet samoja kysymyksiä ja painineet samojen asioiden kanssa kuin mekin. Havaitsemme myös heidän avullaan oman aikamme sokeita pisteitä, kun annamme heidän puolestaan kritisoida meitä.
Meissä itsessämme on samoja ongelmia kuin nykyajassa ja ellei meillä ole peiliä, emme tiedosta tätä riittävästi. Toisen kulttuurin ajattelijat, erityisesti Raamattuun ja kristilliseen traditioon syvästi juurtuneet kirjoittajat ja puhujat, ovat meille hyviä peilejä. On hyvä lukea nykyajan kirjoittajia, mutta on tärkeää tutustua myös muiden aikakausien ihmisten hengentuotoksiin — myös klassikoihin.
Jotta seurakuntateologi voisi tehdä työnsä hyvin, hänen tulee olla aito. Hänen tulee olla rehellinen uskossaan. Hänen tulee olla kristillisen yhteisön jäsen ja yhteisönsä uskon tulkki. Seurakuntateologi osallistuu seurakuntansa elämään ja jakaa yhteisönsä kokemusta, arvoja ja käsityksiä. Hän sanoittaa julki myös sellaista, mikä on olemassa, mutta vielä jäsentymätöntä.
Seurakuntateologi voi tarkastella analyyttisesti yhteisönsä käsityksiä ja siitä nousevaa toimintaa ja pyrkiä tarvittaessa myös korjaamaan yhteisönsä ajattelua ja suuntaa. Hänen tulee nähdä kauemmas ja tarkemmin. Hänen tulee olla kriittinen, mutta samalla nöyrä. Tarkoitus on palvella seurakuntaa, toimia sen tosi parhaaksi.
Seurakuntateologin tulee tuntea ja hyväksyä yhteisönsä perusfundamentit. Seurakunnan palvelijana hän ei ole ainoastaan itsenäinen ajattelija ja toisista vapaa toimija, vaan hän on myös vastuussa toiminnastaan ja opetuksestaan muille. Hän on vapaasta tahdostaan sidottu yhteisöönsä ja Jumalaansa.
On tärkeää ymmärtää, että työ on yhteinen ja että meitä jokaista tarvitaan. Suomen Vapaakirkossa tarvitsemme eri tavoin suuntautuneita ihmisiä: teoreettisemmin orientoituneita ajattelijoita, joilla on omia näkemyksiään, intohimoiseen Jumalan etsimiseen keskittyviä kokemuksellisemmin painottuvia palvojia ja palvelualttiita käytännön osaajia. Ei haittaa, vaikka eri henkilöiden kiinnostus ja lahjat painottavat asioita eri tavalla. Kukaan meistä ei voi keskittyä täysillä kaikkeen. Yhdessä täydennämme toisiamme.
Teologia pelkistyy usein käytännön työssä. Huomio keskittyy niihin asioihin, joilla on eniten merkitystä sille yhteisölle, jota teologi palvelee. Samalla seurakunnan käytännön kannalta vähemmän oleelliset asiat jäävät taustalle. Tätä edesmennyt Suomen teologisen opiston rehtori Simo Lintinen kuvasi sanoin: ”Missä kumi koskettaa asfalttia”.
Hyvä teologia ei ole hengellisesti kuollutta ja kuivaa. Se ei ole elämälle vierasta akateemista pyörittelyä. Elinvoimainen teologia antaa tiedollista ja moraalista vakaumusta haastaa sekä uudistaa yksilöiden ja yhteisöjen ajattelua ja toimintaa. Terve teologia on raikas lähde, josta voimme päivittäin juoda.
Juha Mikkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti