Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 11.11.2022
Jeesus Nasaretilainen oli ensimmäisellä vuosisadalla Juudean provinssissa elänyt juutalainen käsityöläinen ja vaeltava rabbi, joka julisti sanomaa Jumalan valtakunnasta. Tämän lisäksi hän oli myös parantaja ja eksorkisti eli pahojen voimien karkottaja. Jeesus kuoli ristillä noin vuonna 30. Jeesuksen opetuslapset uskoivat että Jumala herätti hänet kuolleista.
Ei tarvitse olla kristitty että tunnustaa nämä asiat historiassa kerran tapahtuneiksi. Tämän kaiken voi hyväksyä todeksi myös ateistisen katsantokannan omaava henkilö. Mutta kun tullaan kysymykseen siitä kuuluvatko Jumala, henget ja Kristuksen ylösnousemus reaalimaailmaan, oikeaan todellisuuteen, eli ovatko ne olemassa muutenkin kuin uskomuksissa, käsityksemme erkanevat.
Jaejakson tapahtumat tapahtuivat mahdollisesti saman vuorokauden aikana Kapernaumissa ja sen lähistöllä. Nimi Kapernaum tulee hepreasta ja tarkoittaa Naahumin kylää eli lohdutuksen kylää. Se sijaitsi viitisen kilometriä Jordan-joelta lounaaseen. Siellä oli Jeesuksen aikana ehkä joitakin satoja ihmisiä. Jeesus asui kylässä jonkinaikaa.Jeesus meni synagoogaan sapattina. Sana synagooga tulee kreikasta ja tarkoittaa kokoontumista. Juutalaisten synagoogissa opiskeltiin tooraa ja rukoiltiin Israelin Jumalaa. Tämän lisäksi siellä käytiin oikeutta, keskusteltiin politiikasta ja opetettiin lapsia. Sapatti oli ympärileikkauksen lisäksi liiton merkki. Sapatin rikkominen otettiin juutalaisuudessa hyvin vakavasti.
Jeesus opetti synagoogassa. Hänen opetuksensa mukaan uusi aika oli koittanut ja profeettojen lausumat lupaukset olivat täyttymässä. Jumalan valtakunta oli saapunut Jeesuksen persoonassa ja toiminnassa. Kirjanoppineet vetosivat toisiin auktoriteetteihin: "Rabbi Hillel sanoi niin." Tai: "Rabbi Shammai sanoi näin." Heidän arvovaltansa oli johdettua, se tuli tradition toistamisesta.
Vanhan testamentin profeetat sanoivat rohkeammin: Näin sanoo Herra. Jeesus sanoi evankeliumeissa vielä vahvemmin. Normaalisti seurakunta lausui aamenen julistajan puheen tai rukouksen lopuksi. Jeesus sanoi joskus aamenen oman puheensa aluksi, joskus vielä kaksinkertaisena: Totisesti, totisesti, minä sanon teille. (Aamen, aamen, minä sanon teille.)
Jeesus opetti omalla jumalallisella auktoriteetillaan vetoamatta juutalaisten rabbiinisiin traditioihin. Hän on enemmän kuin rakentaja, opettaja ja profeetta. Jeesus on itse elämän Herra, ihmiseksi syntynyt Jumalan ainoa Poika, ikuinen Jumala. Jeesus kutsuu meitä suostumaan hänen valtaansa. Kun häntä seuraamme vilpittömästi, voimme saada kokea jo tässäkin ajassa välähdyksiä Jumalan valtakunnan kirkkaudesta ja voimasta. Emme ole aina kirkasvuorella, mutta voimme kokea erityisiä siunauksen hetkiä, vaikka usein palvelemme laaksossa.
Synagoogassa oli mies, jossa oli saastainen henki eli demoni. Tämä henki tunnisti Jumalan läsnäolon Jeesuksessa ja samalla oman tulevan tuhonsa. Jeesus osoitti seuraavaksi auktoriteettinsa käytännössä. Hän ei huutanut tai mesonut. Ei hänen tarvinnut. Jeesus oli aivan rauhallinen ja täysin vakaa.
Jeesus yksinkertaisesti käski henkeä lähtemään arvovallalla. Ja hengen oli toteltava. Jeesus ei tuominnut tai karttanut ihmisiä, joissa oli henkiä, vaan asetti heidät vapaiksi. Jeesuksessa toteutui Sakarian kirjan 13:2 sanat: Näin sanoo Herra Sebaot... Minä poistan maasta... saastaisen hengen.
Pietarin anopilla oli korkea kuume. Hän oli vuodepotilaana. Jeesus paransi hänet. Se, että nainen parantui täysin ja välittömästi, käy ilmi siitä, että hän alkoi samantien palvella vieraitaan. Jeesus saattoi tehdä parantamistyötään ja eksorkismeja myöhäiseen yöhön saakka.
Aamulla jossain vaiheessa kello kolmesta kuuteen Jeesus etsiytyi yksinäisyydessä Isänsä seuraan rukouksessa. Opetuslapset odottivat että Jeesus vastaisi kaikkiin ihmisten odotuksiin ja jatkaisi työtään samalla paikkakunnalla. Mutta Jeesus oli tullut myös muita ihmisiä varten. Hän tahtoi toteuttaa aina lähettäjänsä tarkoitusta.
Jeesuksen luo tulvi jatkuvasti apua hakevia, mutta hän toimi aina Jumalan ohjauksessa. Vaikka Jeesus palveli ihmisiä ja vastasi heidän tarpeisiinsa, hän oli samalla hyvin kutsumustietoinen. Jeesus ei parantanut kaikkia Juudean sairaita tai Rooman valtakunnan sairaita, vaikka paransi monia. Hän vaelsi Isänsä päivittäisessä johdatuksessa parantaen ja vapauttaen kohtaamiaan ihmisiä. Niin he jatkoivat matkaa muihin Galilean kyliin.
Anglikaanikristitty C. S. Lewis on sanonut vuonna 1942 ilmestyneessä teoksessaan Paholaisen kirjeopisto seuraavasti: "On olemassa kaksi yhtä suurta ja vastakkaista erehdystä siinä, miten ihmiset lankeavat suhteessa paholaisiin. Ensimmäinen on epäusko niiden olemassaoloon. Toinen on uskoa niihin ja kokea suurta ja epätervettä kiinnostusta niihin."
On tärkeää keskittyä hyvään Jumalaan ja hyviin luotuihin asioihin. Jeesus Kristus on uskomme keskus. Hän on voittanut Pahan vallat. Hänessä mekin olemme voittajia. Meidän ei tarvitse taistella omin voimin. Hengellinen sota pimeää vastaan on jo voitettu. Olemme Kristuksen voitosta osallisia. Kristuksen omien ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Herra on äärettömästi voimakkaampi kaikkia Pahan voimia. Jeesus on kanssamme. Hän on ikuinen turvamme.
Raamattussa puhutaan aika vähän persoonallisesta Pahasta. Siinä on viisautta. Ei tarvitse kiinnittää turhaan huomiota siihen. Mutta Raamatussa kuitenkin puhutaan vähän Saatanasta, Jumalaa vastustavasta henkiolennosta ja hänen enkeleistään.
Myös alkukirkon traditiota on hyvä kunnioittaa. Enkelien lankeemuksesta opettaa jo Justinos Marttyyri, joka eli toisella vuosisadalla jälkeen Kristuksen. Suomen Vapaakirkon internet-sivuilla sanotaan: "Apostolisessa tunnustuksessa ovat uskon perusasiat kiteytettyinä sellaisina kuin Raamattu ne esittää. Asettaessaan Apostolisen tunnustuksen Raamatun rinnalle ja sen selittäjäksi Suomen Vapaakirkko tunnustautuu vanhan jakamattoman kirkon perilliseksi."
Kun tunnustaudumme apostoliseen uskontunnustukseen, toki käytämme sitä joskus ja toistamme sitä, mutta samalla liitymme samaan varhaiskristilliseen uskoon. Reformaattorit, kuten Luther, Calvin ja Zwingli, eivät hylänneet vanhakirkollista traditiota kokonaan. He pyrkivät korjaamaan myöhempiä roomalaiskatolisen kirkon tekemiä lisäyksiä Raamatun opetukseen palaamalla. He katsoivat aina teksteistä.
Roomalaiskatolisessa uskossa on yhä tänään monia kohtia, joihin emme voi Raamatun perustuksella protestantteina yhtyä, kuten mariologia, eli oppi Mariasta. Roomalaiskatoliset uskovat virallisesti mm. Marian tahrattomaan sikiämiseen ja taivaaseenastumiseen. Emme tunnusta myöskään paavin asemaa. Paavi ei ole meille Kristuksen sijainen maanpäällä. Pyhä Henki on meille Kristuksen sijainen maanpäällä.
Samalla on myös asioita, joita roomalaiskatoliset ovat sanoittaneet hyvin. Roomalaiskatolisen kirkon katekismuksessa vuodelta 1992 sanotaan:
"Sen valinnan taustalla, jolla esivanhempamme kieltäytyivät tottelemasta Jumalaa, oli viettelevä, Jumalaa vastustava ääni, joka kateudesta johti heidät kuolemaan. Raamattu ja kirkon traditio näkevät tässä olennossa langenneen enkelin, jota kutsutaan Saatanaksi tai Paholaiseksi. Kirkko opettaa, että se alkujaan oli Jumalan luoma hyvä enkeli. – –
Raamattu puhuu langenneiden enkelien synnistä. Näiden luotujen henkien ’syntiinlankeemuksella’ ymmärretään vapaata ratkaisua hylätä Jumala ja hänen valtakuntansa perusteellisesti ja peruuttamattomasti. Kuulemme tämän kapinan kaiun kiusaajan sanoissa esivanhemmillemme: 'Teistä tulee Jumalan kaltaisia'. Paholainen 'on tehnyt syntiä alusta asti', hän on 'valheen isä'."
Historiassa uskonpuhdistuksen jälkeisen Valistuksen ajan rationalismissa ylikorostettiin ihmisjärkeä. Kulttuuripiirissämme lännessä laajalle levinnyt naturalistinen maailmankuva on vaikuttanut länsimaisten ihmisten käsityksiin todellisuudesta. Tunnustamme sen että järki ja tiede ovat Jumalan hyviä lahjoja ihmisille. Mutta meidän ei tule antaa niiden syrjäyttää Jumalan ilmoitusta itsestään Kristuksessa ja Raamatussa.
Valistus ja filosofinen naturalismi ovat taustalla siinä miksi Pahan voimien karkottaminen on nykyisin harvinaisempaa meillä länsimaissa, myös seurakunnan keskellä. Filosofisen naturalismin mukaan on olemassa vain tämä näkyvä luonnollinen todellisuus. Kristinuskon mukaan on kuitenkin olemassa lisäksi myös näkymätön hengellinen todellisuus.
Roomalaiskatolisilla on pitkä perinne pahan valtojen karkottamisessa. Heillä on siihen rukouksetkin joita he käyttävät. Lainatussa katekismuksessa sanotaan edelleen:
"Kun kirkko pyytää julkisesti ja valtuuteensa vedoten Jeesuksen Kristuksen nimessä, että joku henkilö tai jokin kohde varjeltuisi Pahan vaikutukselta tai pääsisi irti sen vallasta, puhutaan eksorkismista. Jeesus itse on tehnyt näin; häneltä on peräisin kirkon valta ja tehtävä toimittaa eksorkismeja. – –
Eksorkismin tavoite on karkottaa demoneja tai vapauttaa demonien vaikutuksesta sillä hengellisellä auktoriteetilla, jonka Jeesus on uskonut kirkolleen. Sairaudet, ennen kaikkea psyykkiset sairaudet ovat kokonaan toinen asia; niiden hoitaminen kuuluu lääkärille."
Sairautta ei tule hengellistää. Elämme syntiinlangenneessa maailmassa, jossa on paljon rikkinäisyyttä ja kipua. Suurella osalla asioista on ihan inhimilliset syyt ja luonnolliset selitykset. Mutta ei ihan kaikella. Vaikka pahan voimat ovat todellisia, meidän kristittyjen ei kuitenkaan tarvitse lainkaan pelätä niitä. Räyhähenkien toimintaa (puhutaan poltergeist-ilmiöistä) tapahtuu joskus, mutta se on harvinaista Suomessa.
Olen kokenut sellaista ainoastaan kahdesti elämässäni, vaikka olen ollut uskossa joulukuusta 1999. Kerran karkoitin hengen saatananpalvojasta, mutta tämä henkilö ei tahtonut antaa elämäänsä Jeesukselle. Henki tuli häneen takaisin. Toisen kerran olin talossa jossa valot syttyivät ja sammuivat ja televisio meni itsestään pois päältä ja ovet avautuivat ja sulkeutuivat itsestään. Rupesin ylistämään Jeesusta ja lukemaan Raamattua. Ei siinä sen kummempaa.
Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö paholainen olisi täysin passiivinen. omassa kulttuuripiirissämme. Sen toiminta on ehkä painottunut enemmän muuhun. Kuten että emme uskoisi lainkaan hengelliseen, näkymättömään todellisuuteen tai että emme etsisi Jumalaa ja hänen valtakuntaansa vaan keskittyisimme elämässämme kaikkeen muuhun.
Paha saattaa kiusata ihmistä ja painostaa kristittyä, mutta meissä kristityissä ei voi olla pahaa henkeä, koska meissä asuu Jumalan Pyhä Henki. Meillä Jeesuksen seuraajilla ei ole mitään hätää, sillä Kristuksen opetuslapset ovat hänen suojeluksessaan. Meillä ei ole mitään pelättävää. Kaikki voimat ovat alisteisia Kaikkivaltiaan Jumalan edessä.
Voimme aina turvata Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen voimaan. Voimme aina huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä. Hän kuulee meitä ja auttaa meitä. Hän antaa meille anteeksi kaikki meidän syntimme, kaikki väärät ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit. Hän kantoi ne kaikki ristille. Ja hän vapauttaa meidät kaikista turmiovalloista, synnistä, kuolemasta ja perkeleestä.
Jumala on parantajamme ja suojelijamme. Saamme olla täysin turvassa Kristuksessa. Saamme asua Korkeimman suojassa. Psalmejakin voi lukea, vaikka psalmia 91, jos tuntuu että kaipaa turvaa. Emme välttämättä edes kohtaa yliluonnolliseen Pahaan liittyviä ilmiöitä.
Mutta vaikka joskus kohtaisimmekin joitakin persoonalliseen pahaan liittyviä kokemuksia, saamme aina luottaa siihen, että meillä on hyvä ja turvallinen Jumala. Meille ei tapahdu mitään hänen sallimattaan. Hän varjelee lapsiaan. Olemme hänen kämmenellään. Olemme voittajan puolella. Meidän käy hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti