Puhe Viitasaaren helluntaisrk:lla su 26.5.2019
Luukkaan evankeliumi 15:11-32
Luukkaan evankeliumin luvussa 15 on kolme vertausta - vertaus kadonneesta lampaasta,
vertaus kadonneesta hopearahasta ja vertaus kahdesta kadonneesta pojasta
ja heidän käsittämättömän anteliaasta ja armollisesta isästään.
Keskitymme tässä vertauksista kolmanteen.
Jeesuksen luo tulvi jatkuvasti elämässään kasvonsa menettäneitä ja yhteisönsä halveksimia ihmisiä. Hänen opetuslapsissaan oli niin rötösherra kuin prostituoitu ja vielä terroristikin. Hän otti heidät vastaan ja aterioi heidän kanssaan. Ateriayhteys kuvasi syvää yhteyttä ja hyväksyntää. Jeesus herätti juutalaisen uskon tosissaan ottavissa, Raamattunsa tuntevissa aikalaisissaan usein syvää paheksuntaa. Jeesus kertoi tämän vertauksen ennen kaikkea niille, jotka olivat loukkaantuneet häneen.
Nuorempi poika oli kuollut suhteessa isäänsä. Tämä käy ilmi siitä että isä sanoo vertauksen lopussa että poika oli kuollut. Perinnön ennenaikainen pyytäminen osoitti syvää epäkunnioitusta. Se tarkoitti samaa kuin että toivoi isänsä kuolemaa. Poika ei rakastanut eikä kunnoittanut isäänsä vaan halusi isänsä suhteen ainoastaan hänen omaisuutensa.
Isän olisi odotettu kieltäytyvän ja ajavan pojan raivokkaasti ulos suvusta. Sen sijaan isä jakoi perinnön pojilleen. Nuorempi poika sai vielä vapauden saada osuutensa rahana, mikä tarkoitti että suku menetti suuren osan perintömaastaan, alkutekstissä sanotaan että isä jakoi elämänsä. Samalla sosiaalisesta asemastaan. Teko oli niin syvää pahennusta herättävä että poika päätti vaihtaa maisemaa.
Poika käytti kaikki rahat, koko perintönsä, vieraalla maalla. Hän ei välttämättä elänyt siveettömästi. Kyse saattoi olla siitä, että poika ainoastaan tuhlasi jatkuvasti. Sitten tuli nälänhätä. Poika joutui kärsimään puutetta ja meni töihin sikopaimeneksi. Työnantaja mitä ilmeisimmin oli pakana, sillä juutalaiset pitivät sikoja saastaisina eläiminä.
Poika ei voinut täyttää vatsaansa edes sikojen ruoalla, palkohedelmillä. Tuosta kovin paljoa alemmaksi juutalainen olisi voinut tuskin vajota. Hän koki että sioillakin on paremmat oltavat. Silloin poika pysähtyi ja alkoi miettiä elämäänsä ja asioitansa. Hän päätti lähteä kotiin. Kyseessä ei välttämättä ollut vielä tässä vaiheessa aito katumus. Pojan motiivina oli ehkä yksinkertaisesti nälkä.
Poika tiesi ettei voisi palata kotiin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän suunnitteli että isä ottaisi hänet käsityöläiseksi että hän voisi korvata aiheuttamansa vahingkoa ja häpeää ja lunastaa siten takaisin asemaansa ja voittaa takaisin yhteisönsä kunnioitusta. Isän reaktio on yllättävä.
Kenneth Bailey niminen raamatuntutkija on asunut vuosia Lähi-Idässä ja lukenut alueella kauan aikaa sitten eläneiden kristittyjen tekstejä. Siellä kulttuuri on osin lähempänä Raamatun aikoja kuin meillä lännessä. Bailey kertoi eräästä pastorikandidaatista, joka ei tullut valituksi seurakuntaan työntekijäksi. Hän kysyi: ”Ettekö pitäneet hänestä?” Hänelle vastattiin ”Pidimme kyllä.” Hän kysyi: ”Eikö hän osannut pitää puheita?” Hänelle vastattiin: ”Hän puhui kyllä hyvin.” Hän kysyi: ”No minkä takia että valinneet häntä jos kerran piditte hänestä ja hänen puheistaan? Oliko hänen vaimossaan jotain vikaa?” Hänelle vastattiin: ”Hänen vaimonsa on kyllä hieno ihminen, mutta emme valinneet tätä miestä paimenen tehtävään, koska hän käveli liian nopeasti.”
Lapset saattoivat juosta. Naisetkin saattoivat juosta. Mutta arvonsa tunteva patriarkka, yhteisönsä tukipilari, ei ikinä olisi häväissyt itseään juoksemalla. Kuitenkin tuhlaajapojan isä näki ja armahti hänet ja juoksi välittämättä tippaakaan siitä mitä ihmiset ajattelisivat tai sanoisivat. On mahdollista että kyläläiset olisivat pieksäneet pojan kun hän kehtasi vielä näyttäytyä kaiken tämän jälkeen, mutta isä ehti ensin tämän luokse ja osoitti hänelle hyväksyntänsä koko yhteisön edessä. Sen jälkeeen kukaan tehnyt hänen pojalleen mitään pahaa.
Isä antoi hänelle välittömästi takaisin pojan aseman. Hän vaatetti parhaalla puhulla eli omalla puvullaan pojan ja peitti näin tämän häpeän. Muinaisessa Lähi-Idässä useimmat ateriat eivät sisältäneet lihaa. Liha oli kallista, erityisesti syötetty vasikka. Sitä syötiin hyvin harvoin, ainoastaan aivan erityisissä tilanteissa. Isä järjesti suuret pidot joihin luultavasti kutsuttiin koko kylä. Isä osoitti uhrautuvaa rakkautta, jonka poika otti vastaan. Pojan sydän muuttui kun hän kohtasi isän rakkauden. Näin syntyi todellinen yhteys, elävä suhde isän ja pojan välille.
Vertaus kuitenkin jatkuu. Myös vanhempi poika oli kuollut suhteessa isäänsä. Hän jäi protestiksi juhlien ulkopuolelle ja pakotti näin isänsä tulemaan ulos, mikä oli hyvin loukkaavaa. Hän ei edes puhunut veljestään veljenään vaan käytti sanoja ”tuo sinun poikasi”. Hän väitti veljensä tuhlanneen perinnön maksullisiin naisiin, vaikkei ollut vielä edes nähnyt häntä. Hän häpäisi niin syvästi veljensä, että jos kyläläiset uskoisivat tällaiset puheet, kukaan heistä ei antaisi tytärtään vaimoksi nuoremmalle veljelle.
Vanhempi veli syyti syytöksiä isälleen häpäissen näin suuresti isäänsä. Hän väitti palvelleen isäänsä kuin orja, vaikka todellisuudessa vanhempi poika oli jo saanut perintönsä, jota hän isän kuoltua saisi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Hänkin osoitti ettei rakastanut isää itseään. Molemmat pojat olivat eksyksissä.
Tuossa kulttuurissa tuollaisessa tilanteessa olisi odotettu, että isä olisi ruoskittanut vanhemman pojan. Sen sijaan isä puhutteli poikaa lempeästi ja suostutteli häntä sovintoon. Hän käytti tuhlaajapojasta sanoja ”sinun veljesi”. Isä suostui kärsimään molempien poikiensa tähden, koska hän rakasti suuresti heitä molempia. Hän ei tahtonut kummastakaan pojastaan palvelijoita, vaan rakkauteen vastaavia lapsia.
Vertaus loppuu kesken. Sitä, tuleeko vanhempi veli juhliin, ei kerrota. Jeesus jätti haasteen fariseuksille ja kirjanoppineille. Hän kysyi heiltä: Tahdotteko tekin tulla mukaan juhlimaan, vai jäädä ulkopuolelle? Samalla Jeesus haastaa kaikkia meitä. Saatamme helposti kuvittella että voimme saada osaksemme Jumalan hyväksynnän olemalla hyviä uskovia.
Emme aina osaa luottaa hänen rakkauteensa kun kohtaamme vastoinkäymisiä. Saatamme olla pettyneitä itseemme pitkän aikaa kun epäonnistumme ja lankeamme, vaikka olemme jo tehneet parannuksen ja saaneet anteeksi. Toisaalta meistä voi ehkä tuntua siltä että ansaitsemme hyvän elämän koska pidämme itseämme Jumalan tahtoa toteuttavina kunnon kristittyinä ja kokea suuttumusta Jumalaa kohtaan kun elämä koettelee kovasti, sairastummekin vakavasti tai menetämme meille tärkeän ihmisen läheltämme. Käymme ikäänkuin kauppaa Jumalan kanssa.
Olemme kaikki kadonneita lapsia. Osa meistä on tai on ollut nuoremman pojan tavoin väärillä teillä. Olemme ehkä etsineet täyttymystä itsemme toteuttamisesta ja rajojen rikkomisesta - sitä kuitenkaan saavuttamatta. Osa meistä puolestaan on tai on ollut eksyksissä toisella tavalla - omaan hyvyyteemme. Yritämme ehkä kelvata Jumalalle hyvyydellämme ja suoritamme elämää.
On helppoa olla rakkaudeton ja rikkoa siten lain henkeä, vaikka Raamatun kirjainta ulkoisesti täyttäisikin. Siitä Jeesus oikeastaan nuhteli fariseuksia. Meille voi käydä niin että ettemme näe metsää puilta. Itsellenikin on käynyt niin aina välillä. Jos olemme ylpeitä emme ehkä edes havaitse omaa tilaamme. Onneksi Jumala voi paljastaa meille tilamme. Saatamme kokea paremmuutta, mutta olla samalla tosiasiassa ilottomia ja epävarmoja. Koemme ehkä tyhjyyttä ja pelkoakin. Meillä voi olla orjan mentaliteetti ja saatamme salaa toivoa että toiset olisivat samanlaisia kuin mekin.
Vertaus opettaa meille Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta meitä kohtaan ja suhtautua armollisesti kaikkiin ihmisiin, erityisesti vääriä valintojaan katuviin. Saamme kaiken anteeksi. Jeesuksen mullistava opetus Jumalan armosta on aina tuoretta ja vapauttavaa. Jumala tuhlaa valtavasti rakkauttaan meihin pieniin ja heikkoihin ihmisiin. Hän on käsittämättömän hyvä.
Hän rakastaa jokaista, niin nuoremman veljen kuin vanhemman veljen kaltaisia, syvästi ja todesti - miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia, kristittyjä ja muslimeja, hinduja ja ateisteja, niitäkin lähimmäisiä, jotka ovat sukupuoli-identiteetiltään ja/tai seksuaali-identiteetiltään tavalla tai toisella hämmennyksissä. Meidän tulee siunata kaikkia, rukoilla kaikkien puolesta. Hän odottaa meitä kaikkia tuhjaalalapsia palaamaan luokseen.
Hän tahtoo että käännymme pois kaikesta vääryydestämme ja kaikesta omasta luulotellusta hyvyydestämme häntä kohti ja että omistamme täyden anteeksiantamuksen lapsenkaltaisella luottamuksella. Hän on luvannut olla armollinen ja hän on sitä. Hän luo uudeksi meidät ja koko maailman. Hän parantaa, puhdistaa, korjaa ja ennalleen asettaa kaikki jotka laittavat toivonsa häneen ja lopulta koko luomakunnan. Tietoisuus tästä antaa elämällemme tarkoituksen ja arvon, jota edes kuolema ei voi koskaan turhentaa. Kristus antaa elämällemme todellisen suunnan. Hän on ikuinen turvamme. Hän on lyönyt lopullisesti pahan vallat. Me saamme elää hänen voitostaan käsin.
Kristus sovitti ristillä aivan jokaisen meistä. Hän on maksanut meistä hinnan omalla kalliilla verellään. Ja hän kutsuu meitä kaikkia todelliseen juhlaan. Jos leijonat voittaa maailmanmestaruuden se on tosi kova juttu. Mutta tämä on vielä kovempi juttu. Taivaassa juhlitaan Jumalaa, hänen pelastustekojaan ja anteeksiantoaan.
Saamme jo tässä ajassa maistiaisia tästä tulevasta juhlasta. Esimerkiksi kun joku sairas paranee, se on esimakua siitä ajasta jolloin kaikki sairaat paranevat. Koemme Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta hänen läsnäoloaan. Usein seurakunnan kanssa koemme sitä voimakkaammin kuin yksin. Jeesus kutsuu meitä kotiin Isän luo. Kerran perillä saamme kokea sanoin kuvaamattoman täyttymyksen - uuden taivaan ja uuden maan ihmeineen. Usko vaihtuu näkemiseen. Saamme jakaa ikuisuuden yhdessä Kolmiyhteisen Jumalan, pyhien enkelien ja kaikkien lunastettujen kanssa.
Suokoon Jumala että saamme ymmärtää syvemmin evankeliumin sanoman. Meidän täytyy kuulla sitä uudelleen ja uudelleen, että sisäistäisimme sen. Antakoon hän meille hengellisen elottomuuden ja innottomuuden tilalle väkevän kohtaamisen kanssaan, kokemuksen siitä että hän on ihana ja suurenmoinen. Meillä on hyvä Jumala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti