Evankeliumi

Puhe Viitasaaren helluntaisrk:lla su 30.7.2017

Evankeliumi tarkoittaa hyvää uutista tai hyvää sanomaa. Kyse on viestistä, jonka sisältö on, että jotain todella hyvää ja todella tärkeää on tapahtunut. Vanhassa testamentissa hyvä uutinen tarkoitti yleensä voittoa taistelussa. Roomalaisessa maailmassa kreikan sanaa euangelion käytettiin mm. hallitsijan syntymisen ja valtaan astumisen yhteydessä.

Evankeliumi oli aluksi julistusta. Vasta Uuden testamentin jälkeisenä aikana sanalla evankeliumi viitattiin myös kirjoitettuun evankeliumiin, joita meillä on Uudessa testamentissa neljä. Seurakunnan historian alkuaikoina ei puhuttu evankeliumeista monikossa, vaan yksikössä ”evankeliumi Matteuksen mukaan”, evankeliumi Markuksen mukaan”, ”evankeliumi Luukkaan mukaan” ja ”evankeliumi Johanneksen mukaan”. Yksi ja sama evankeliumi tulkittuna kunkin evankelistan näkökulmasta. Nämä evankeliumien päällekirjoitukset, joissa mainitaan kirjoittajat, ovat kirjoittamishetkeä myöhäisempiä, mutta ne perustuvat luotettavaan varhaiseen kristilliseen perimätietoon.

Evankeliumi on sanoma messiaanisen täyttymyksen ajan alkamisesta. Pitkä odotus oli päättynyt. Herra oli viimein tullut Siioniin. Oli aika iloita. Jeesus julisti, Markus 1:15: Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! 

Hyvä sanoma koskee Jumalan valtakunnan, eli Jumalan kuninkaallisen hallintavallan, esiinmurtautumista. Se ilmenee hyvin konkreettisella tavalla. Jumalan voiman vaikutuksesta sairaita paranee, ihmisiä herää kuolleista ja pahan voimia karkotetaan. Tämä kaikki ennakoi sitä aikaa, jolloin kaikki sairaat parantuvat, koetaan kuolleiden ylösnousemus ja kaikki pahan vallat lyödään lopullisesti.

Evankeliumin taustalla on Vanha testamentti. Erityisesti Jesajan kirjan luvusta 40 aina lukuun 66 puhutaan hyvästä uutisesta. Luvuissa julistetaan Israelin palaamista takaisin luvattuun maahan Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Jesaja kirjoittaa luvussa 61:1-3 (KR33): Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut  julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. 

Luukas kirjoittaa 4:16-21: 
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen." 

Jeesus soveltaa Jesajan sanat itseensä. Hyvä sanoma on vapautuksen julistamista. Vankeuden aika on päättynyt. Nyt taakat otetaan pois. Näkönsä saaminen on ihan fyysistäkin paranemista, mutta ennen kaikkea hengellisestä sokeudesta parantumista. Hyvä sanoma julistetaan köyhille, niille, jotka kokevat olevansa ulkopuolisia ja avun tarpeessa. On koittanut Herran riemuvuosi, jolloin velat annetaan anteeksi ja orjat päästetään vapauteen.

Hyvän sanoman tuoja julistaa Jumalan rauhaa. Heprean sana shalom on laaja käsite. Se pitää sisällään turvallisuuden, menestyksen, tyytyväisyyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Kyseessä on rauha Jumalan kanssa, rauha itsemme kanssa ja rauha lähimmäistemme kanssa. Toisinsanoen terve suhde taivaaseen, terve suhde omaan sisimpäämme ja terve suhde toisiin ihmisiin.

Johannes Kastaja, Jeesuksen edeltäjä, julisti Luukas 3:16-17: 
Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.

Herodes Suuren poika Herodes Antipas laittoi Johannes Kastajan vankilaan, koska Johannes konfrontoi tämän poliittisen hallitsijan julkisynnin. Luukkaan evankeliumissa, 7:18-23 kerrotaan, kuinka Johannes lähetti opetuslapsensa vankilasta käsin kysymään Jeesukselta: 

Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta? Jeesus vastasi: Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.

Huomaatko mitä Jeesus tässä tekee? Jeesus oikeastaan sanoo: Olet oikeassa Johannes, minä olen Messias. Mutta minä en ole aivan sellainen Messias, jollaista sinä ja seuraajasi odotatte. Jeesus teki tässä jotain samaa kuin Nasaretissa kun hän luki Jesajaa, mistä äsken luimme. Hän jätti silloin kostonpäivän mainitsematta. Tuomio on kyllä todellisuutta, mutta se toteutuu vasta aikojen lopulla. Nyt on Jumalan aika koota ihmisiä pelastuvien joukkoon. Jeesus kastaa seurakunnan Pyhällä Hengellä. Mutta hän kastaa tuomion tulella vasta viimeisenä päivänä.

Evankeliumi on julistusta Jeesuksen kärsimyksistä, ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Ainoastaan tämän sanoman vastaanottamisen myötä, ihminen saa käydä sisään Jumalan valtakuntaan ja saa voimakseen Jumalan Hengen lahjan. Evankeliumi koskee Jumalan pelastustyötä Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on toteuttanut Kristuksen persoonassa ja työssä ratkaisevan pelastustapahtuman. Jumalan pelastava armo otetaan vastaan uskon kautta.

Galatiassa syntyneessä äärimmäisen vaikeassa tilanteessa Paavalia ja hänen sanomaansa vastaan hyökättiin rajusti. Paavali puolustautui sanomalla, että evankeliumi on ilmoitettu hänelle Jumalan yliluonnollisen ilmoituksen kautta. Jumala itse kutsui Paavalin julistamaan evankeliumia kansoille. Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeen luvun 1 jakeissa 11 ja 12:

Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.

Paavali sanoi, että hänen vastustajansa eivät julista oikeaa evankeliumia, vaan vääristelevät sanomaa. Evankeliumissa ei ole oleellista julistaja itse, olipa julistaja vaikka Paavali tai vaikka taivaan enkeli. Ei Paavalille ollut niin väliä kuka evankeliumia julisti. Evankeliumin julistuksen sisältö oli tärkeämpää kuin jopa julistajan omat motiivit. Paavali sanoi Filippiläiskirjeen luvun 1 jakeessa 18 iloitsevansa kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei.

 Paavalin julistama evankeliumi oli pohjimmiltaan ihan se sama evankeliumi mihin varhainen seurakunta uskoi ja mitä toisetkin apostolit ja seurakunnan johtajat julistivat. Toki näemme Uudessa testamentissa eroja eri kirjoittajien tyylissä, sanavalinnoissa ja sanojen merkityssisällöissä sekä erilaisissa teologisissa painotuksissa. Silti eri kirjoittajilla on myös huomattavaa yhtenäisyyttä.

1. Korinttilaiskirjeen luvussa 15 jakeesta 3 jakeeseen 11 Paavali kirjoittaa:
Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani. Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet. 

Evankeliumin sisältö täytyy varjella puhtaana. Tämä oli uskonpuhdistajien suurimpia huolenaiheita. He kiteyttivät reformaation pelastuskäsityksen sanoihin ”pelastumme yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden”. Meissä kristityissä tapahtunut elämänmuutos ei ole meidän pelastuksemme perusta. Ei hyvät tekomme, eikä edes uskomme, ole pelastuksemme perusta. Pelastuksen perusta on ainoastaan Jeesus Kristus itse ja hänen täytetty työnsä.

Tähän Herraan ja hänen työhönsä me turvaudumme uskossa. Eikö ole vapauttavaa? Emme pelastu sen perusteella, miten paljon Pyhä Henki ehtii muuttaa meitä ennen kuin kuolemme tai ennen kuin Jeesus tulee takaisin. Pyhä Henki kyllä vaikuttaa meissa kaikissa Kristuksen seuraajissa muutosta parempaan, mutta elämänmuutos ei ole pelastuksen ehto, vaan pelastuksen seuraus. Evankeliumi kyllä haastaa meitä kasvamaan kohti Jumalan valtakunnan arvoja. Prosessi jää meillä kaikilla tässä ajassa kuitenkin kesken, vasta perillä olemme täysin pyhiä ja puhtaita.

Evankeliumi on pelastava sana Jumalalta, voimallinen ja uuttaluova sana. Evankeliumi on julistusta sovinnosta. Itse Jumala on tehnyt kanssamme sovinnon Pojassaan ja kutsuu meitä luopumaan  omasta ylpeydestämme ja vastustelustamme ja antautumaan hänelle. Hän kutsuu meitä kääntymään puoleensa ja suostumaan armahdettaviksi. Hän kutsuu meitä ottamaan uskossa vastaan syntiemme anteeksiantamuksen ja avautumaan hänelle.

Paavali sanoo Roomalaiskirjeen luvussa 1 jakeissa 16 ja 17: 
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." 

Vaikka evankeliumi on hulluutta maailmalle, evankeliumi on saanut ja saa aikaan hyviä asioita. Sen vastaanottaminen ja siitä eläminen vaikuttaa kristillisiä hyveitä, uskoa, toivoa ja rakkautta. Evankeliumi on antanut jälkikristilliselle lännelle terveitä arvoja, kuten jokaisen yksilön loukkaamattoman ihmisarvon yleisen tunnustamisen. Evankeliumi muuttaa yksilöitä, se muuttaa yhteisöjä, se muuttaa kansoja, se muuttaa historiankulkua.

Mutta hyvä uutinen ei rajoitu vain tähän aikaan. Itselleni uskoontulon jälkeen yksi hyvin konkreettinen muutos oli se, että en enää pelännyt kuolemaa niin kuin ennen. Ennen uskoontuloa näin painajaisia, joissa kuolin ja koin oloni ahdistuneeksi herätessä. Mietin sitä, mitä minulle käy kun kuolen. Mutta kun Jeesus tuli elämääni, hän otti nämä unet pois. Luemme vielä yhden raamatunkohdan Paavalin Roomalaiskirjeen luvusta 8 jakeet 24 ja 25: 

Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.

Paavali sanoo tässä kauniin sanan ”toivo”. Meillä on varma toivo uudesta kauniimmasta maailmasta. Kaikki eivät ikävä kyllä edes halua sinne, mutta Kristuksen seuraajille Jumala on valmistanut lopullisen kodin. Se on päämäärä, jota kohti olemme pyhiinvaelluksella. Jos Jeesukseen uskomme ja häntä seuraamme, saamme varmasti olla siellä ikuisesti. Jaksetaan vielä vähän aikaa kilvoitella, pian olemme perillä Herran luona. Ei katsella omaa mahdottomuuttamme, vaan Kristusta!