Mikä pidättää kadotuksen ihmistä?

2. Tessalonikalaiskirje 2:1-12

1. Taustaa

Heti alkuun on sanottava, että kohta on vaikea. Aurelius Augustinus (354-430), jota pidetään yleisesti merkittävimpänä läntisenä kirkkoisänä sanoi, ettei ymmärtänyt jakeen 6 merkitystä lainkaan. Professori F. F. Bruce (1910-1990), joka oli 1900-luvun huomattavimpia evankelikaaleja raamatuntutkijoita, sanoi puolestaan, että voimme vain ”arvailla sen merkitystä”.

Arvostettu evankelikaali raamatunopettaja John Stott (1921-2011), on sanonut, että pidättäjän identifioiminen ”on aiheuttanut selittäjille paljon päänsärkyä”. Leon Morris (1914-2006), merkittävä evankelikaali eksegeetti, on sanonut kohdastamme ”jaejakso on luultavasti epäselvin ja vaikein kaikista Paavalin kirjoituksista ja monet aukot tiedoissamme ovat johtaneet villeihin spekulaatioihin”.

Paavali oli selvästi opettanut tessalonikalaisia asiasta. Tessalonikalaisilla oli taustatietoja, joita meillä ei ole. Kirkkohistoriassa on esiintynyt itsevarmoja tulkintoja antikristuksesta ja lopunajan tapahtumista, jotka ovat myöhemmin osoittautunut virheellisiksi. Siksi terve varovaisuus ja nöyryys on paikallaan.

On tärkeää ottaa huomioon kirjallinen, historiallinen, kultturinen ja teologinen konteksti, kun yritämme ymmärtää sitä, mitä Paavali mahtoi tarkoittaa. Lähikonteksti jakeelle 6 on 2. Tess. 1-12, missä Paavali puhuu antikristuksesta.

Voisimme laajentaa kontekstiä koko kirjeeseen, molempiin Tessalonikalaiskirjeisiin, kaikkiin Paavalin kirjeisiin, koko Uuteen testamenttiin, koko Raamattuun, aiheemme kannalta mahdollisesti merkittäviin Raamatun ajan ulkopuolisiin lähteisiin ja ottaa lopulta mukaan myös Uuden testamentin jälkeisen ajan kristillinen traditio ja nykyinen eksegeettinen keskustelu, niin historiallisen kristinuskon sisäinen kuin ulkopuolinenkin. Tämä olisi luonteeltaan massiivisempi haaste. Rajoitun seuraavassa ainoastaan Raamattuun ja pariin moderniin evankelikaaliseen Raamatun selitysteokseen.

2. Jakeiden tarkastelua

Jae 1: Jeesuksen tuleminen (παρουσία, paruusia) ja srk:n kokoontuminen (ἐπισυναγωγῆ, episynagōgē) hänen luokseen ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa - niitä yhdistää yksi artikkeli (τῆς, tēs).

Jae 2: Verbi σαλευθῆναι (saleuthēnai) viittaa äkillisen shokin aiheuttamaan henkisen tasapainon järkkymiseen, θροεῖσθαι (throeisthai) viittaa jatkuvaan ahdistuneisuuteen tai poissatolaltaan olemiseen. Hengen ilmoitus (πνεύμα, pneuma) viittaa yliluonnolliseen ilmoitukseen (kuten profetia), puhe (λόγος, logos) suulliseen viestiin (kuten julistus), kirje (ἐπιστολή, epistolē) johonkin Paavalin kirjeeseen (kuten 1. Tess) tai väärennökseen. Harhaoppiset saattoivat tulkita aitoa Paavalin kirjettä väärin. Väärät opettajat vetosivat luultavasti kaikkiin kolmeen.

Jae 3: Sana luopumus (ἀποστασία, apostasia) tarkoittaa klassisessa kreikassa poliittista tai sotilaallista kapinaa, Septuaginta, vanha kreikankielinen VT:n käännös (lyhennetään LXX), käyttää sanaa kapinasta Jumalaa vastaan (esim. Joos. 22:22). Laittomuuden ihminen (joissakin käsikirjoituksissa synnin ihminen) kapinoi Jumalaa vastaan. Hän on ”antinomisti” (hylkää lain). Hän oletettavasti vastustaa niin moraalilakia kuin yhteiskunnallista lakiakin. Hän saattaa ajaa aluksi anarkiaa vapauden nimissä lopullisena päämääränään totalitarismi. Kyseinen henkilö ei ole Saatana, mutta Saatanan henki asuu hänessä ja käyttää häntä. Uskon, ettei hän elänyt vielä Paavalin aikaan. Hän on kadotuksen ihminen (tuomittu). Samaa ilmaisua käytetään myös Juudaksesta (Johannes 17:12).

Jae 4: Vastustaja on Jumalan vihollinen. Sana ὑπεραίρομαι (hyperairomai) tarkoittaa ylpeyttä ja vastarintaan nousemista. Sana σέβασμα (sebasma) tarkoittaa palvonnan kohdetta. Temppeli ei käsittääkseni viittaa Jerusalemin temppeliin tai kristilliseen seurakuntaan, vaan temppeliin istuminen tarkoittaa Jumalan asemaan asettumista. Vrt. Jesajan kuvaukseen Babylonian kuninkaasta Jes. 14:13,14: Sinä sanoit sydämessäsi: "Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.”. (KR33) Myös Tyyron ruhtinas asettui Jumalan asemaan (Hes. 28:2).

Jae 5: Verbi sanoa (λέγω, legō) on imperfektissä (ἔλεγον, elegon), Paavali oli kertonut lopunaikoihin liittyvistä asioista jo aiemmin tessalonikalaisille.

Jae 6: Suurin osa kommentaattoreista ajattelee, että verbi κατέχω (katekhō) tarkoittaa tässä pidättämistä. Se voisi merkitä myös kiinnipitämistä. Jokin voima selvästikin estää vielä laittomuuden ihmisen esiintuloa. Sitä kuvataan sekä neutri- (τὸ κατέχον, to katekhon), että maskuliinimuodossa (ὁ κατέχων, ho katekhōn). Se on jokin ja joku. Antikristuksen ilmestymisellä on oma aikansa. Tämä osoittaa Jumalan suvereenisuutta.

Jae 7: Laittomuuden salainen vaikutus on pidättävän vaikutuksen tavoin jo nyt todellisuutta. Paavali puhuu arvoituksellisesti. Sana μυστήριον (mystērion) viittaa johonkin ilmoitettuun, asiaan mitä emme voisi itse selvittää omin neuvoin.

Jae 8: Paavali ei kuvaa olentoa yksityiskohtaisesti, vaan siirtyy samantien puhumaan siitä, miten Jeesus tulee tuhoamaan sen. Calvin uskoi henkäyksen viittaavan sanaan. Ihan järkeenkäypä tulkinta, sillä sanat syntyvät hengityksen avulla. Voitto tulee samantien ilman pitkäaikaisempaa taistelua.

Jae 9: Antikristus tekee ihmeitä Saatanan voimalla (ἐνέργεια, energeia). Ihmeet ovat käsittääkseni kyllä todellisia, mutta valheellisia (ψεῦδος, pseudos). Ne johtavat ihmisiä harhaan. Sekä Kristuksen, että antikristuksen tuleminen on persoonallinen (παρουσία, paruusia, saapua, tulla), ja voimallinen (ἐν πάσῃ δυνάμει, en pasē dynamei, kaikella voimalla).

Jae 10: Vääryys (ἀδικία, adikia) pitää sisällään kaikenlaista pahuutta. Totuus (ἀλήθεια, alētheia) tarkoittaa tässä Jumalan ilmoitusta ja Paavali viittaa sillä Kristuksen evankeliumiin.

Jae 11: Modernille länsimaalaiselle se, että Jumala lähettää eksytyksen, voi tuntua oudolta. Kuitenkin jo Vanhassa testamentissa Jumala laittoi valheen hengen väärien profeettojen suuhun (1.Kun. 22:23 ja Hes. 14:9). Jumala voi käyttää jopa pahaa tarkoitustensa toteuttamiseksi.

Jae 12: Jumala tuomitsee ne, jotka eivät ota vastaan hänen totuuttaan. Nämä ihmiset nauttivat pahasta. Synti tuottaa heille iloa. Pahuuden rakastaminen on heille suurempi ongelma kuin tietämättömyys.

3. Lopuksi

Kallistun itse kannattamaan Stottin ja Morrisin tavoin tämänhetkisen ymmärrykseni varassa sitä näkemystä, jonka mukaisesti se ”mikä häntä vielä pidättää” viittaa lailliseen järjestykseen. Laittomuuden luonnollinen pidäke on laki, jota valtio pitää voimassa. En usko, että Paavali olisi ollut kryptinen, jos hän olisi viitannut itseensä evankeliumin julistajana ja evankeliumiin tai Pyhään Hengeen ja seurakuntaan. Jos Paavali viittasi Rooman keisariin (maskuliini) ja Rooman valtakuntaan (neutri), varovaisuus on ymmärrettävää. Ei olisi ollut turvallista profetoida julkisesti esivallan tuhoutumisesta. Tämän lisäksi on hyvä muistaa, että Paavali oli kokenut Rooman suojelua kiperissä tilanteissa (esim. Apt. 18:12-16) ja piti esivaltaa Jumalan palvelijana (Room. 13:1-5).

Uskon, että antikristuksia on ollut useita läpi ihmiskunnan historian. Mahdollisesti jo jotkut Rooman keisarit olivat antikristuksia. Mielestäni ei ole väärin pitää myös mm. Hitleriä ja Stalinia aikansa antikristuksina Luulen kuitenkin, että jossain vaiheessa ihmiskunnan historian lopulla saattaa ilmaantua vielä lopullinen antikristus juuri ennen Jeesuksen takaisintuloa. Näkisin, että Paavalin tarkoituksena ei ole kuitenkaan synnyttää meissä liikaa uteliaisuutta tai pelkoa, vaan turvallista luottamusta siihen historiassa toimivaan ja pahuuden yläpuolella hallitsevaan Jumalaan, joka on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa Kristuksessa ja luvannut viedä meidät luokseen uuteen kauniimpaan maailmaan.

4. Lähteet

Novum Testamentum Graece 27. painos
1993 (toim.) Eberhard & Erwin Nestle, Barbara & Kurt Aland

Brauch, Manfred T.
2000 Suorat sanat – Paavalin opetuksen vaikeita kohtia

Louw, Johannes P. & Nida, Eugene A.
1996 Greek-English lexicon of the New Testament: based on semantic domains

Morris, Leon
1984 1 and 2 Thessalonians, Tyndale New Testament Commentaries

Stott, John
1991 The Message of Thessalonians, The Bible Speaks Today